Hempeet kaks

Historian sivut ei käänny elämässä eteen tai taakse päin. Kirjat pölyttyvät hyllyn päällä ja näyttävät ankeilta. En jaksa keskittyä asioiden arkistoimiseen kun elämä pyörii täysillä tässä hetkessä. Tästä hetkestä en tahdo poistua, oman elämäni salkkarit. En haluu kuulla entisistä, tai nykyisistä. Laita kuvia ja kiusaa, yritän olla välittämättä. Sun takia se vaan ei oo helppoo. Se on sun syy, jos kiukuttaa.

Mulla ei oo näitä samoja tarinoita kerrottavana, mulla on taskut tyhjillää. Voin vaan kertoo siitä kuinka oon kirjottanu päiväkirjan sivut täyteen sydänsydänsydänsydän ja sitä rataa. Joskus mua pelotti ettei koskaan käy mitään.
Kakstuhattaneljätoista, vuos lisää. Vuos jona täytin kaheksantoista ja otin ekan tatuoinnin ja osittain löysin itteni just oikeesee hetkee et en ehtiny hukkuu. Vedin myös ekat Lailliset perseet.

Kuvaa tuijottaen peilistä, oksennan ulos tuskan. Valuu aika sormien väleistä ja muuttuu juoksuhiekaksi ja nielaisee minut. Laskenko turhaan sekuntteja. En tiedä mihin lasken aikaa, kuljen ilman aikaa. Olisipa aikaa. Mullahan on aikaa, ajatella. Lukea kirjoja, niitä historian kirjoja jotka pölyttyy hyllyllä. En haluis näi paljo aikaa. Haluun salamarakkauden joka maksaa 50 senttiä kiitos. Halvin reitti on se helpoin reitti jos oikeesti ajattelee, 50 sentin etee ei tarvii tehä paljoo työtä. Mä en oo työnarkomaani, oon laiskapaska.

seitti

Pää kolisee tyhjyyttä kun heilutan sitä puolelta toiselle. Vaikeeta uskoa tätä että jengi on ongelmissa. Ongelmat on niiin kaukaisia täl hetkel et en vaan osaa ymmärtää. Sulkamereen on ihana sukeltaa, pehmeys kietoo minut ja vie voiton. Kaikki terävät kulmat on pyöristetty jottei niihin kolhaisisi päätään kun äkkiliike yllättää. Kuulokkeet hajoilevat uudestaan ja uudestaan. Vaihdan niitä viikoittain. Sulatan vanhat ja teen niistä uudet, niin kuin feniks lintu. Käännyn ympäri jos tahdon, nauran jos tahdon, voin olla rennosti ja laskea pään aamuun nousevaan. Voin nukahtaa tai olla nukkumatta, kunhan tiedän että olen minä. Niiku joku viisas joskus sano, ennen kun muut voi rakastaa sua sun pitää rakastaa itteäs.

Kun uskoo mitä sattuu, usko katoaa. Ei enään osaa luottaa toiseen ihmiseen. Sitä tulee vainoharhaiseksi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Maailmassa on paljon pahaa, paljon onnettomia sattumuksia joita ei vain pysty käsittämään. Nää asiat ei kuitenkaan oo ilmestyny mun silmiin lähiaikoina. Ainut ongelma elämässä on se et kengät liukuu liikaa. Aika on ihmeellistä, ajan myötä oppii tuntemaan. Oppii näkemään asioita. Opin näkemään sut. Tee vaa alote nii nyt tuun perässä. Pelko on kaikonnut.

Kalteva maailma

Mä taidan olla saavutettavissa. Oon ohjailtavissa. Vietävissä. Omasta tahdosta. Rajojen rikkomista, sääntöjen muuttamista. Arkea ja juhlaa. Kaiken tän kruunaa liekki. Voimaa antava ja palava liekki. Kävelyä Töölöstä keskustaan. Odottelua, osottelua, unohtamista ja uhkarohkeutta. Tavallisissa asioissa sekoilua ja sanojen sössöytymistä. Tulvivaa voiman virtaa ja sulakkeiden palamista. Käsirasvan puutetta ja kauheet kynnet. Siveltimen vetoja taululla ilman suurempaa merkitystä. Loppupeleissä jokainen siveltimenveto kuuluu siihen missä se on. Niillä on paikkansa 

Elämäänsä erittäin tyytyväinen Iita 

Riehu

Eilisen meikit naamalla, kadonneita bindejä ja loskaa maassa. Mihin katosi eilinen. Väsymykseen. Kun silmät laittoi kiinni, ei voinut muuta kuin nukahtaa. Ei osaanut olla rauhaton. Aamupalaksi lattea ja karkkia. Niin mun tapaista. Aikataulut menee kymmeniä kertoja uusiks ja aika kulkee nopeammin kuin valo. Lähdin kiireessä, mutta sisällä oli rauha. Kello on 1111. Toisinaan ne on 2222 tai sitten 0000 mut tärkeintä on että muistat toivoa. Toivoa sydämestäs. Tosissaan. Jos toivot ja uskot ja haluat, kaikki on mahollista. Oon kauheen onnellinen, jatkuvasti. Väsymyskää ei haittaa, se tulee tän paketin mukana, multa ei kysytä siitä. Haluun vaan olla tässä ja olla onnellinen hetkessä. Nauttia täysillä. Riehua, ylittää itteni, ja mikä tärkeintä tehä sitä mistä tykkään. Tykkään susta.

karataan, pliis

On vaikeeta ajatella, ajan voi laskea myös sillein, kuinka kauan on siitä kun oot viiemks nähny tietyn ihmisen. Aika matelee, ajatus ei kulje, tunteeton olo. Tuntuu kuin muu ei merkkais kun sen yhden hymy, tai toisen soitto. Vaan ne voimakkaimmat tuntemukset saa heräämään tästä tunteettomasta sekamelskasta joka samalla on uutta ja vanhaa. Sitä koittaa verrata vanhoihin tuntemuksiin, mut mikään ei sovi yhteen tuntemusten kanssa. Ei ne korkeimmatkaa ilot joita oon kokenu, ei pysty vastaamaan tätä tunnetta. En osaa keskittyä. Mun itsesensuuri on seonnu. Alan valittamaan opettjille tai pelleilemää tosiaan täysin sopimattomassa paikassa. Kaipaan läsnäoloa, sellasta. Vainoharhasena ihmiset tuijottaa puhelinta. Musta on tainnut tulla samanlainen. Meinaan missata busseja koska tuijotan valoruutuun ja hymyilen. En panikoi vaikka bussi ohittais mut niin et vilkutan kuskille. Ei se haittaa, aikaa on elämässä. Ja ehin ehtiä vielä vaikka kuinka moneen bussiin.

huomiseen

rakkaudella iitsa

saaristo

Ilta hämärässä on helpompi hengittää. Sydän jättää välistä. Tasainen hengitys katoaa ja muuttuu satunnaiseksi, katkonaiseksi. Ajatukset eivät tahdo pysyä kasassa. Koitan muodostaa lauseita mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta. Piirrään hennosti ääretöntä sun polveen, ei sanaakaan. Jatkan piirtämistä, liike muuttuu kokoajan helpommaksi. Oivallan paljon asioita, ja yhtäkkiä sanojen, lauseiden muodostus onnistuu helposti. Sanon sanoja, on se vielä hankalaa, mutta puhun. Elämä osaa yllättää. Ei saa arvailla, vaan antaa ajan mennä. Ihastua hetkeen ja huomata jälkeenpäin olevansa syvällä kuopassa. Toivon vaan ettei kaikki olis ohimenevää ja tästä jäis jotain käteen. Kyllästyminen on mun paheista suurin, tai ehkä nyt sä oot jo suurempi.

Kait

Tilanteet on kuvia mun pään sisällä. Muistan ne hetket kun mietin, mietin että mitä sitten. Millään ei ollut väliä. Kaikki oli järjeseätelmällistä ja loogista. Tää on ollu pitkä reitti tajuta että aina järki ei loppupeleissä oo se viimenen asia jota pitää miettiä. Mä syön aamupalaa, kyllä. Mutta pystyn elämään ilmanki varsinki jos oon kauheen väsyny. Mulla on kaks peittoa, joskus nukun molemmilla mut yleensä se toine hilluu vaa siinä sängyllä sillai turvana, odottamassa toista ihmistä. Voi kuule mulla on niitä kynttilöitä huoneessa. Aamusin, päivisin ja iltasin. Välillä unohda. Ittekki omat rutiinini. Sä muistat ne paremmin ku mä. 

Kuutamo

Valomeri mun silmien alla huokuu onnea ja tärkeyttä. Ne pitää mut tässä paikassa ja tässä hetkessä. Mä alan mukautua tähän uuteen maailmaan. Valoa siellä, samettia tuolla ja kimallusta tässä. Tulinen sydän hohkaa lämpöä vieressä olevalle. Lämpö täyttää tilan. Se hohkaa kasvoista terveenä punana. Puna-, valko- tai roseviiniä, kaikki käy. Tequila, salmari tai vaikka valhalla. Tänne vaan. Tänään ne ei tunnu missään tän fiiliksen rinnalla mikä mulla on. Musa soi kovalla. Vanha kirjotuskone ja sen tasanen naputtelu kun  huopahattuinen vanha herra kirjoittaa ylös viimeisiä sanojaan. Sitten on aika jonkun toisen ruveta kirjoittamaan. Kirjoittamaan tarinaansa. Onnet ja surut puhtaaksi kirjoitettuna, mustaa valkoisella. Joku viisas joskus kerto mulle että elämä on oikeestaan onnea. Surua tulee ja menee. Jos sulla on onnellinen olo sellasena kun oot nii oo. Rakasta ja elä. 

taidetaan olla aika tulisia

haluun humaltua susta. Kuunnella sua. Voisin vaan unohtua tähän, ohittaa hetket ja huomta edelleen olevani tässä. Kyynel vierähtää poskelle kun mietin. En sais miettiä. Joskus on okei olla pieni. Mutta kun haluis vähän kasvaa ihmisenä ja tarttuu hetkeen kiinni, ymmärrän että pitäis tehä jotain muutaki ku ajatella. Toimintaa ei synny ajatuksen tasolla.

Sydän hakka ja kädet ei pysy aloillaan. Perhosvaikutus. Mä sukellan satumaailmaan missä on onnellisia loppuja ja sateenkaaren päässä kultaa täynnä oleva pata. Jos löytäisin aarteen se olisit sä. Kun huomenna herään aamulla juon kahvia niinku ennen, syön aamupalaa niinku ennen. Mutta se miten katon itteeni peilistä se saattaa olla muuttunu. Mä taidan olla lähellä kokonaista. Tai lähempänä sitä kuka mä oon. Vähemmän eksyksissä, sopivasti eksyksissä. Vielä en osaa ennustaa suuntaa mutta tiedän et siel on jotain joka vetää mua voimakkaasti puoleensa. Haluun sukeltaa tähän tuntemattomaan, nauttii joka hetksetä, olla vilpittömästi onnellinen jokaisesta jaetusta katseesta ja ajatuksen vaihdosta.

Tää on outoa, myönnän. En osaa kuvailla, eikä mun tartte. Kai se riittää et oon vaan onnellinen.


Ylitsepursuavan rakastavasti Iitsa

Nautintojuotavatkieltolaki

Tää tuntuu unelta, liian hyvää ollakseen totta tai jotain sinne päin. Painan pään, rintakehä kohoilee tahdissa. Sisään hengitys, pidätä, pidätä, pidätä, ja ulos. Suljetut silmät, yön pimeys. Se ei nielase koska hohdetaan. Nukutaan, ei nukuta, nukutaan, ei nukuta. Ihan sama mulle. Tässä on hyvä olla. Tottumistako. Ei tartte tottua koska se on jo tuttua. Turvallista. Ihanaa. Haluisin nyt vaan litran jäätelöä onneen ja Heli Kajon. Kiitos

Ei kaduta

Unenlahjat on harvinaiset. Sisäinen herätyskello. Ihan pelle. Joskus ois ihanaa unohtuu aamulla sänkyyn ja herätä illalla. Herätä niin et on jo seuraava ilta ja jalat ei tuntuis painavilta. Heräis niin et ei olis yksin. 120cm on ihan liikaa. Yksin. Mä oon aika eksyksissä. En ymmärrä. Kaverit sanoo kyllä. Ja okei mäki sanon kyllä. Mä tarviin jonkun jutun joka poistaa suodattimen. Kahleet katois. Pelko pois. Mä en oo onneton. Tanssilla. Tanssintaikaa tai vaan pelkkää taikaa. Tai oikeestaa nojoo kai mä tarviin aikaa..

Laita

Imelän makea tuoksu valtaa huoneen. Savuava ilmapiiri kietoo lämpöiseen halaukseen. Pelkoa tulesta ja tulevaisuuden tuloista. Sinisiä näkymiä Helsingin kattojen yllä joista voi vain haaveilla. Ajelehditaan kiireesto suunnalta toiselle ja kaistalta pompitaan toiselle kaistalle. Kaistale silkkiä suoneen ja suonen kautta sieluun. Kipinä roihahtaa liekiksi nanosekunnissa ja siitä se on vaikea sammuttaa. Varsinkin jos et ole paikalla. Omaisuus häviää, omaiset kärsii ja mitään ei jää käteen. Muuta kuin tunteet. Laidasta laitaan. 

Tuuliviiri

Varautunut tunnelma. Ilmavaa, tila meidän välillä. Se on liikaa. Vanhat ajatukset saa valppaaksi. Se saa sillain tuntemaan kuin kaikki olis ohimenevää. Loppuen lopuks, tää on elämää. Hetkistä muodostunut ajatusten virta joka vie mukanaan uudestaan ja uudestaan. Joka hetken pitäis olla jollakin tavalla ainutlaatuinen mutta ei ainut. Hyvistä fiiliksistä pitäis oppia. Tietää miten toistaa. Kuitenkin jollain uudella viballa. Rakkaus on rakentava voima ja rakkauden avulla vanhat asiat vois olla uusia. Joskus kerran sitten rakastuneena aamupalalla, tanssimassa, iltakävelyllä, puhumassa

Grauh

Se ei koske muita, se koskettaa minua. Kuukausi on ollut täynnä onnea. Pieniä juttuja jotka saa iloiseksi. Suun hymyyn. Haaveita on toteutettu, aika pienessä mittakaavassa kylläkin. Mut mä oon tehny asioita joita en ois uskonu uskaltavani tehä ehkä koskaan. Oon ylittäny itteni. Mä tanssin yksin, ihan omalla tyylillä. Ekaa kertaa. Koskaan. Ja joku ehkä joskus muistaa mut siitä. Mulla oli huippu fiilis. Ihana fiilis. Onnistunu fiils. Ja autonajamiskortinki taisin saada. Joku hulluhko inssi päästi mut läpi. Taidan olla aika onnelline. Käyn nukkumaan ja näkeen unia tatuoinneista ✌️

Salaisia satuja

Suunnittelemattomia suunnitelmia, pimenevässä Helsingin yössä. Viini virtaa, ja kaikilla on hauskaa. Kantapaikka lopetettu mutta sen ei anneta haitata. Jatketaan matkaa. Helsingissä on niin paljon paikkoja. Toisista tiedän ja toisista en. Rakennustelineet baarin edessä, ei voi vastustaa kiusausta. 1. askel 2. askel 3. askel... ylös. Mulla on onnellinen olo näiden ihmisten kanssa tässä yhdessä Suomen kalleimmista asuinaluieista. Ei saatais ostettuu edes yhtä pientä asuntoo nelistää. Mutta niin, kyllä mä vielä jonki aikaa viihdyn kotona, tääl on hyvä olla! 

Puspus rakkaudella Iitsa 

Mustavalkoista

Elämä on kuin värityskirja. Sulla on tietyt rajat joiden sisällä täytyy pysyä. Susta on kiinni se miten kuvan värität. Jotkut valitsee kirkkaat värit, toiset mustan ja valkoisen. Kaikki on vaan niin mustavalkoista. Elämä pyörii fiktion ympärillä. TVstä ei tuu mitään fiksua. Radiosta ei tuu mitään fiksua. Tuntuu ettei missään ole järkeä. Toimettomuus saa suuttumaan. Ei saa hoidettua asioita jotka olis niin helppo tehdä. Yks soitto, 15 minuutin kävely, hymy, tavaroiden hankkiminen. Onnellisuus, sekin on joskus hankalaa löytää. Mutta siihen pystyy kun oikeen yrittää. Minä yritän, ja kaikki muutkin yrittää. Toiset pystyy siihen ja toiset ei. 

Rakkaudella Iita

Kadehditko

Vuodatetut kyyneleet paidalla. Kosteat ja punertavat silmänaluset. Väsymyksen jälkeinen olotila. Olen uuvuksissa. Haaveilua seikkailuista, kylmä joka tuntuu luissa. Riippumatossa keinumista ja jalkojen tutkiskelua. Sala kuuntelu on oiva keino selvittää omia ajatuksia, kannattaa joskus myös kuunnella toisia. Aaveiden valloittamat päivät ilman kahvia. Rakkaita ihmisiä kertomassa kuulumisia, myös niitä surullisia. Ei elämä aina etene omalla painollaan. Joskus on pyydettävä apua. Nostettava käsi reippaasti ylös ja sanottava et hei, kato mua. Musta tuntuu kun oisin ollut täällä vasta pari minuuttia, vaikka takana on jo monta tuntia. Sekalaisia ajatuksia ja nopeaa juoksua. Saavutuksia käden ulottuvilla puisessa korissa. Korvanlehdet punaisina onnesta ja kahvi keittimessä tulossa.

Rakkaudella Iitsa 

Varmistuskopio

En halua sulkea silmiäni, juuri kun sain ne avattua. Voisin kulkea vapaasti ilman lappuja silmillä. Pakottaminen ei sovi tähän kuvaan. Jaksaminen ei kuulu tähän kuvaan. Vain tahto kuuluu. Ja se kuuluu kauas. Katseeni ei katso sinuun eikä sinuun. Se on valikoiva. Ne joihin se ei kohdistu, huomaavat sen eivätkä kohdista omaa katsettaan minuun. Oletan että oletat minun olevan olettamisen arvoinen. Mutta älä oleta ennen kuin tiedät oletuksesi olevan oikein. Saarretut saaret veden vallassa. Jalat osuvat hädin tuskin maanpinnalle ja yläilmoissa on hankala hengittää. Onhan siellä kylmä. Kapeat käytävät ajatusten kerrostalon huoneistojen välissä. Salakuuntelua ja pitkään jatkuvia öitä. Kirjallisia varoituksia unta pakoileville nuorille ja vaatemytyt eteisen lattialla. 

Sammale mätäs ja mustikat, irtosormi sellanen etäisesti lusikkaa muistuttava vulkaanisessa mutalammikossa. Pari skraadua ja pentuhepuli. Hirvittää. Hihityttää. Nyt smyygaamaan! 

Väsynyt epäaitojohtaja yhä hirmuisesti rakastaen Iita puspus

Karkelot

Kauneuttasi katsoessa, havaitsen ympärillä vallitsevan rumuuden. Kauhean melun ja saaste valon. Tahtoisin unohdukseen, ikuiseen syleilyysi. Ruutumekkosi suojaan. Saavuttamattomuus on ikuinen käsite, mua on mahdoton saavutta. Juoksen pirun lujaa kulmalta kulmalle ja vaikka kompastun, nousen nopeasti ylös ja ryntään eteenpäin vielä nopeampaa. Haluaisitkin saada minut kiinni. Mutta et. Annat minun karata ja eksyä. Ilman karttaa on mahdotonta paeta. Ilman maiden rajoja. Aina voi yrittää selvittää mitä toinen oikeasti tarkoitta, mutta itselleen ei kannata luvata totuutta. Saatat vielä itse paljasta ajatuksesi. 

Rakastan kaikkia ja kaikke

Puspus Iita

Ikuisesti rakastunut

Sydämensyke nousee korkealle. Kädet hikoaa jännityksestä. Rakastan. Ihmisten paljous, kaikki samanlaisessa jännityksessä. Samasta rakkaudesta. Musiikki yhdistää. Hologrammi ja maskit. Muuta ei tarvittu. Olin myyty. Rakastan tällä hetkellä vieläkin enemmän. Jennin ei ois tarvinnut tulla lavalle. Oltais pärjätty ilman sitä. Kaverit alkaa kyllästyä siihen että höpötän studiosta kokoajan. Mutta, mutta, mutta kun... Se oli ihanaa. Hyvä humala. Rakkaat ihmiset ympärillä. Hulluu menoo. Jalat puolet ajasta ilmassa. Koska hypin koko ajan. Ja tanssin ja riehuin. Ei ollu paha tungos. Tila riitti hyvin. Ja Cherry! Tuo upea ilmestys oli edelleen upea, aivan ihana!! Vaikka ei Teemuu nähty niin en oo pettyny. Tiiän että Teemu on jossain.

Ikuisesti ja aina Studio Killers 

Tehtiin historiaa! 

Tässä vielä kaverit hei et nää tekstit on sitten fiktiivisiä. Kirjoittamisen ilosta syntyneitä tekstejä. Ehkä omia juttuja. Erilaisia asioita yhdisteltynä niin että niistä tulee paketti joka saattaa valehdella, kierrellä, kaarrella tai olla totta, osittain. Rakastan kirjoittamista! 

Puspus ihanan rakastuneena Iita! 

Juhannusaamu

Viileä kosketus kaulalla. Sadepisarat tipahtavat yksitellen otsalleni lehtien oksilta. Pyyhin ne pois huomaten kuinka otsani on aamuauringon lämmittämä. Lämpöä keskellä tätä kurjaa sadesäätä. Naurua sydämen pohjasta, vatsalihakset kipeinä. Persoonallisia nauruja. Haalistuneet hiukset ja latistunut tunnelma. Sininen valo, fazerin sininen. Poljepoljepoljepotkipolje kovempaa. Syötä sille sitä heinää. Uus ystävä. Siveltimen vedot kankaalle. Harmonia ja unelma ja sävelet ja silmut ja 666. A n t e e k s i   Sana vain sanojen joukossa. Hoen sitä aivan liikaa. Merkityksettömästi. Sori taas on täynnä merkitystä. Riippuu äänenpainosta. Tarkotanko sitä. Paska jätkä. Paskempi tyttö. Aamuyö ja peitto. Aamukaste laskeutuu ja linnut laulaa lakkaamatta. Jatkan kävelyä kohti huomista. Huomista yli seuraavan huomisen, juomisen. 

Juovuttaanx? 

Rakkaudella AAiita. 

Kengät

Sulla ei oo montaa ajatusta siitä millanen oon. Oot nähny musta vaan yhden puolen. Mulla ei oo susta montaa ajatusta. Tuntuu ku en ois nähny susta vielä yhtäkään puolta. Illat on pitkiä ja valoa tulvillaan. Tuntuu ku ois aamuyö vaikka klo on 23.00. Kaks kissaa. Kaks kissaa. Sen takia vaan. Tuntuu ku en ois vielä ollu duunissa melkein ollenkaa. Saari on etäine, ei tunnu enää samalta. Törmäsin siihen yhteen. Kai se tunnisti mut. Ja mua sanottiin kauniiks. Eilen oli onnelista. Ainakin 00-04. Murunen. Big Mac ja autojen väli. Kadonnut bindi ja uudet kengät. Puhun paljon kengistä. Kengissä on sitä jotain. Rakkautta kai. 

Sivullinen ei tiiä tästä paskasta mitään

Kauan sitten

Haaveet oon räätälöinyt mulle sopiviks. Enhän mä liian pieniin kuvioihin sovi, mutta liian suuret suunnitelmat saa tällaisen pikkuisen sekaisin. Pää on kipee, ei darrasta vaan taudista. Ois jees jos tää ois darraa, tää on kuulkaas varmaan bronkiitti. Keuhkot on kipeet. Tulehdus, viirusperäinen tulehdus. Kaikki saaressa taitaa olla kipeitä, jokaisella joku lääkekuuri. Huomaa että vitamiinit on ottamatta. Nenä vuotaa ja jalat painaa. 

Kesän pitäis olla ruusuista aikaa. Aurinko paistaa ja kavereilla on hauskaa. Mäkin haluun pitää hauskaa mutta kun oon ihan rikki. Kesän pitäis olla juhlan aikaa ja ilmassa ois paljon taikaa. Niikun vaikka keijukaisia joilla olis hiuksissa takiaisia eikä kedon kukkia. Takiaisia koska ne muistuttaa ettei kaikki ole niin ruusuista. 

Anteeks, oon unohtanu tän hetkeks. Musta on tullu laiska. Oon pahoillani, koitan ryhdistäytyy! 

Pus pus Iita

Marmorikuula

Mietin sitä miten katot mua ku tuntisit mut. Et oo nähny musta vielä puoliakaan. Ei puhuta tai nukuta. Katsees kertoo kaiken. Ku oisit joku jumala. Jumala ilman sädekehää ryysyissäs niistät nenääs sun käteen. Älä tee sitä ja älä tee tätä. Lopeta toi komentelemine. En oo mikään pikku tyttö mutta en myöskään vanha nainen. Mulla on viel aikaa päättää mitä teen, ja et mitä musta tulee. Sanat ei merkitse eleiden rinnalla mitään. Ne suudelmat ja kuunnelmat joita seurasimme ympärilläme olikin pelkkää harhaa, tarunhohtoista roskaa. Samettiin kiedottu rupikonna kastepisara otsalla. Viisi varvasta ja kaksi silmää. Ihan tavallinen otus. Onks merenneitoja olemassa. Mieti ku jos niit vaik sit ois. Täs maailmas ois jotain taas oudosti. Ihmisii jotka asuu meressä. Eikä niillä ois varpaita ollenkaa. Tarunhohtoista roskaa. 

Joo vähän sametinohuita sanoja näin illalla. Kauniita unia koko kaunis porukka ja pusuja! 

Rakkaudella Iita

Vaahterasiirappia suoraan pullosta

Salaisuudet karkaa käsistä kuin vanhat ystävät. Vaatteet vaihtuu tiuhaan tahtiin ja aika ei tunnu pysähtyvän. Aamusta iltaan ja illasta aamuun kännissä. Loputonta keinumista. Salattuja tapahtumia ja onnettomia muistikuvansa menettäneitä ihmisiä. Muistan kaiken kirkkaasti. Sanotaan vain että mitään ei tapahtunut. Kirkkaat silmät aamun viimeisinä tunteina. Ei näy tarvetta unesta. Paitsi sitten kun suu aukeaa ja sieltä tulevat sanat eivät käy järkeen. Kaappaan tämän hetken. Vien sen sinulta juovuttamalla sinut uudestaan ja uudestaan. Sanot että kaikki on ihan okei. Unia ne vain on. Räjähdys vaara pääni sisällä. Hätävalot vilkkuvat kun ajattelen sinua. Ei niin käy usein. Onneksi. Muuten menettäisin pääni. Onneton maanasukki. 

Meillä oli ihan mahtava risteily, kiitos vielä siitä kaikille! Ja sit nyt pitää vaa alkaa järkkää abiristeilyy 

Puspus rakkaudella Iita 

Retkikeitin

Karataanko? Kysyn sinulta. Käännät katseesi. Et aio vastata. Mä tiedän sen silmäkulmassasi olevasta pisarasta. Käännät pääsi koska et halua minun näkevän sitä. Mutta tunnen sut. Et osaa koskaan puhua suoraan, tai katsoa silmiin etkä väittää vastaan etkä puolustautua tai kantaa kaunaa. Annat anteeksi ja ymmärrät vaikka kuinka sattuu. Et vaan ymmärrä. Aina vain käsket sulkea suuni. Kun siristät silmiäs miettiessä maailman kulkua. Kun ajattelen sun hitaasti liikkuvaa vartaloa. Kun kuuntelen sun raskasta hengitystä. Tulen surulliseksi. Kannat aina katseessasi surua. Mutta sitä on hankala erottaa sinun aina niin onnelisesta ulkoasusta, hymystä. Mutta silmäsi paljastavat sinut, mä tunnen sut. 

Ei tässä paljon muuta. Tossa alussa vähän tollasta turhan päivästä lörpöttelyä. Sellanen on kivaa. Ja mulle kuuluu hyvää. Super hyvää. Aurinko paistaa ja kaverit on eloisia ja mua laulattaa, naurattaa ja ilostuttaa. En jaksa ajatella. Haluun vaan elää ja nauttia. Kuunnella sydäntä ja löytää rakkautta! 

Rakkauspakkaus Iita kiittää ja kuittaa pus. 

Suurtunteilija

Taskut täynnä suuria suunnitelmia. Pää täynnä ajatuksia, no mutta on siellä muutaki. Väsymystä. Saanko sen minkä haluisin. Saanko salaisuuksista kasatun vuoren turvallisesti ulos mun sydämestä. Huulet on rohtunu ja myös sydän, ihan vähän. Kipsilevyt laitettu paperiliimalla sen suojaks. Eihän ne siinä kauaa pysy. Mut keskustassa olo on ihanaa. Kavereita, maukasta ruokaa ja söpöjä tarinoita, rakkauksista. Telkkarissa pyörii Frendit ja päässä pyörii kaverit. Tuleva kesä toivottavasti saa mut rakastumaa, kaikkeen ja kohta pitäis saada lauta. Sitähän on jo jonkin aikaa odoteltu. Sitte alkaa Iitan rullauskoulu, ilmottaudu vaa messii! 

Rakkaudella Iita 

Ei tullu unta, eikä lunta

Mistä on 18 vuotias Iita tehty?

- onnesta

- rakkaudesta

- pienistä rasioista täynnä taikaa

- kukkasista

- tilkasta hyvää vuosikerta punkkua

- kullasta

- kakusta

- kupillisesta kuumaa kahvia

- hunajasta

- musiikista 

- kavereista ihanista!

Nyt saa olla onnellinen. Elämä on yhtä juhlaa. Aamuista päänsärkyä. Monta peittoa ja sänky täynnä tyynyjä. Kukkaruukussa on pinnejä ja ponnareita sikin sokin. Näin käärmeen. Kuolleen sellasen ja sain slaagin. Palloki poksahti ja säikähdys oli suuri. Kutitusta, eii kiitos. Sain myönnytyksen esteeltä. Estettä ei ole. Ruusunen pisti sormensa värttinään ja nukkui 100 vuotta. Minä juhlin kerran ja nukuin 2 tuntia. Tää seuraava alkava kuukaus on pyhitetty rakkaudelle ja musiikille! Usvaisille silmille ja drinkeille parhaassa seurassa. Satumaista juhlaa juhlan perään. En kaipaa enään muuta ku rullaamista. Seki onnistuu ihan kohta!

Rakkaudesta itkuinen Iita! 

Suunnan muutos

Joskus elämässä on pakko vaan repästä, tehä jotain erilaista. Vaikkapa leikata hiukset! Niinku mä tein. Musta tuntuu että tää uus malli antaa sellasen potkun mun täyspäistymiselle että saan olla onnellinen pitkään. Varmuutta ja kauneutta. Jotakin uutta. Ku se ei näyttäny tulevan mun tielle itteksee se suuri muutos nii otin ohjat omii käsiini ja tässä sitä ollaan onnellisempana ku pitkää aikaa. 

Rakastan näitä päiviä ku saa istuu kirjastossa ja jutella kavereitten kanssa tai istuu kallioilla nauttimassa auringosta. Tai sit voi tylsästi muka sponttaanisti mennä leffaa (oikeesti varasin lipun jo eile). Ja mennä paikalle 40 minuuttia etuajassa, menee se aika niinki. Tää on pirun tylsä päivä! Mut huomista odotellessa. 

Kokeitakaan ei nyt heti oo mut ens jaksosta tulee tappo, verrattuna tähän mitä mulla nyt on normaalisti ollu. Paljon stressii ja tuskaa. Mutta mä pystyn siihe.  Vika jakso ennen kesälomaa! Ja sit alkaa työt... 

Rakkaus pakkaus Iita kiittää. Vika postaus alle 18. vuotiaana, miettikää sitä! 

Hiljaisen muodinseuraajan unelma.

Tänään mä aattelin esitellä teille mun huonetta. Jotta pysyisin uskollisena mun teksteille kirjotan tähänkin jotain kaunista kaikesta. 

Kuvia on ihana katsella. Kuviin on aina kaapattu jokin hetki. Muodissa pääosassa on useinmiten vaate. Ja vaatteet on monille intohimo, kuten myös mulle. Mut sitkun ei oo kauheesti varaa ostella niitä upeita luomuksia niin ne on mun lähellä aivan koko ajan kun oon omassa huoneessa. Ei tartte ettiä mitään kaunista kun huone on vuorattu ihaniöla kuvilla. 

Mulla ei oo hirmusesti vatteita ja ne mahtuukin loistavasti tähän mun ihanaan vaatekaappin jota sitäkin koristaa mun kuvat. Sen lisäks siinä on henkarissa pari upeeta ihanaa vaatetta ja siivet, tottakai. 

Mun koulupöytäkin on vuorattu kuvilla... Mut hei tässä on loistava teeseitse niksi niille kaikille fanaattisille askartelioille. Jos pöytäs on tylsä liimaa siihen ihania kuvia ja sit askartelulakka päälle. Se piristää hirmusesti pöydän ilmettä. Sen lisäks pöydältä löytyy kyniä ja kukkia ja mun kone. Ja alakulmassa näkyy vansin kenkäbokseista tehdyt lehtikorit. 

Tässä on mun rakkain paikka mun huoneessa: omasänky, iso peili ja rakkaushyllynurkka. Rakkaus nurkassa on siis kaks hyllyä täynnä rakkautta. Koruja, tärkeitä papereita, 5 ja 10 senttisten kokoelma, pari taulua ja tunnelmavalot. Muita yksityiskohtia pääset näkemää vaan jos pääset tänne! 

Stereotaso, ja ilmotustaulu. Pikkusen lisää taas kuvia. Tästä ei oo oikeen muuta sanottavaa, en kauhiasti tyksi tosta lipastosta mutta kyllä se hommansa hyvin hoitaa mm. niitten nolojen vaatteiden säilyttäjänä. Ja CD levyt on siellä kans. 

Ihanaa ihanaa tapettia, paljon kukkia. Ja naulakko jossa on rakkaita laukkuja, partiopaita ja -huivi. Kuvia sukulaisista ja kavereista. 

 

Ja vielä viku jutska on tää mun naulakko jossa on mun mekot ja hupparit ja flanellit ja muut rakkaudet. Ja toi varokaa leikkiv lapsia -kyltti, ooh ihana rakkaus! 

Siinä huone-esittely

Vielä parisanaa elämästä:

Tää kulunuviikko on ollut unelmaa, ihmisineen, töineen ja puuhineen. Rullailua, iltoja ja kannustusta. Kehuja. Unohtumattomia viestejä. Kiitosta ja kaipuuta. Kunnioitusta. Monimutkaistettuja kuulumisia. Kahvia ja koruja. Muistutusta siitä, ettei lapsuuteen enään palata. Elän siis nyt. Elän viimeistä viikkoa lapsena. Mutta en huoli.  Kun elän päivä kerrallaan. Tänään sain ihanan muistutuksen siitä kuinka oon niit ihmisi jotka ei murehdi huomista. Ja mulla on varmaanki kesätyö, ei tartte sitäkään murehtia! 

Rakkauspakkaus Iita kiittää ja kuittaa!