Mä olen vapaa, mutta kuolen joskus

Mä varon. Varon paljon asioita. Ja se rajottaa kauheesti. En esimerkiks pysty opettelemaan mitään temppuja skeitillä. Ja se suututtaa. Aina lopetan ennen ku alotan. En oo kaatunu ku kerran lonkulla. Koska varon paljon. Meen lujaa. Mutta varovasti. Potkin lujaa. Mutta varon paljon.  Mä en haluis varoo nii paljoa. Se estää paljon tekemästä kaikkee hauskaa ja mukaisaa. Mut nyt mä oon vähän ajatellu ryhdistäytyä. En pysty nauttimaan täysillä elämästä kun aina mietin että, mitä jos... entä sitten kun... en mä haluu enää sillein ajatella noin.

 Haluun oppia nauttimaan elämästä.

Mulla on kesä projekti. Broidilla on synttärit 26.7 ja lahjaks muokkaan sen dekkii semisti niin et siit tulee enemmänki cruiseri. Se on tosi vanha ja aika kulunu lauta nii katotaa mitä saan siitä tehtyy (: Vasta lahjaks se sit maalaa mun lonkkuun uuden kuvan (: Inspiksenä siinä toimii Muchan maalaukset. Siihen tulee sen tyylinen merenneito ja värisävyt tulee oleen hyvin rauhallisia ja pastellisia. Tuun varmasti rakastamaan sitä.

Ja nyt voin vielä hehkuttaa vähän sitä kuinka ihanan kevyt ja onnellinen olo mulla on (: Kesätyö on parasta. Ihmiset on ihania ja kesä on rakkaus. On vaan ikävä lonksua mutta huomenna nään senkin ja en oo kyllä ihan varma että pääsenkö rullaamaan jos veliseni on alkanu jo tekemään tota lautaa. Mutta saan sitten kulkea veljen laudalla (:

Ihanaa juhannusta kaikille, ja muuten mitä teette jussina????



Tattooos

Tattoos are the real art

Tatuoinnit on ihania, tatuoinnit on taidetta. En jaksa höpöttää enempää vaan kuvaplash parista, muutamasta, kymmenestä, kymmenistä kenties ihanista, mun mielestä ihanista tatuoinneista ja viimesenä sellanen minkä itte haluaisin:

 

Mulla on unelmia.. Sen kaikki luultavasti jo tieskin. Ja yksi niistä on se että saisin tatuoinnin. Ei vaan tatuointeja. Monta ihanaa tatuointia. Värikkäitä, mustavalkosia, suuria, pieniä. Merkityksellisiä, merkityksettömiä. Ja voin kuvitella itteni sitten joskus mummona kävelemässä rannala jonkun eläkeläisryhmän kanssa ja olisin ylpee mun tatuoinneista. Ja sillon tatuoinnit varmaankin on jo niin yleisiä etten olisi mikään ilmestys.

Kertokaa mulle mitä mieltä itte ootte tatuoinneista ja siis mun oma unelma tatuointi on siivet selkään, olenhan mä pieni enkeli (;

Hiukset on ollut pellavaa, on ne ollut kultaa ja hunajaa. Mutta nyt löysin värini: on se tulen punainen.

 Äitini on kampaaja. 
Mulla on ollu paljon kaikkee jännää päässä.
On ollu hassuja juttuja ja super ihania. 

Mut nyt mä oon löytäny värin joka tulee varmaan olemaan mun päässsä pitkään. Punanen.

Mulla on ollu rastat.

Rastat on kuin pastaa, on ne sellaset pötköt, ja ihanat on! 

Pinkit/tositosipunaset!

Pinkit!

Pinkit! Jeejee, yks favourite, ja noi mull on ollu parikin kertaa. Ihana väri. 

On mulla vaaleetkin ollu (:

Ja piikkejä

Ekan kerran mun hiukset värjättiin punaseks suurinpiirtei ekalla, sellasella ei kestovärillä. Synttäri lahja äiskältä. Sitten on ollut päässä vähänväliä, enemmän tai vähemmän punasta. Oma väri on oikeasti sellanen maantien harmaa, ja kesäisin sellanen kultanen niinku tossa yhessä pitkulaisessa kuvassa. Mulla on siis ollu viiininpunasta, tueln punasta, oranssihtavan punasta, pinkkiä ja tummaa punasta, vähä kans sellast liilahtavaa. 

Hiuksethan on ihmisen kruunu. Ainakin mä ajattelen niin, ja mä tykkään tehä sellasia ajatusleikkejä että mitä mun hiuksille tapahtuu viidessä vuodessa. Tällä hetkellä se menee suunnilleen näin: kasvatan hiuksia nyt vanhojen tansseihin asti, eli noin vuoden, sitten vedän sivusiilin ja kasvatan edelleen, koko ajan punaset (: heehee

rakkaudella Iitu! <3