Kansi

Kannammeko kuitenkin harteillamme koko maailman painoa. Vaikka uskottelemme itsellemme ettei meitä kiinnosta muiden touhut. Koittaa tiukasti pitää huolen vain omista asioistaa, pyrkii miettimään vain itseään, edes tämän kerran. Tunnen itseni kokonaiseksi, mutta kuitenkin jotain puuttuu. Tapahtuuko tämä oikeasti vapaaehtoisesti, miksi näin on. Annan ajatusteni harhautua sinunn jatkuvasti, vaikka tiedän että se tekee tästä vielä vaikeampaa. Kun vain tulisi jo ensiviikko, niin ei enään tätä. Vastauksia vain odotan, nyt on epätietoisuus ympärilläni vahvempana kuin koskaan. Tideän vain sen mitä itse ajattelen.

Eilisen humala oli unohduksen unenomainen kuva. Siipeni levitin ja tanssin läpi untuvaisen maailman, kaiken join.

rakkaudella Iita