viimein

Muistan vaan sulkeneeni oven. Se oli aina kiinni. Huusin seinille, kostin sen iholle. Lasin siruja jalkapohjassa, ikuista kipua. En ole tämä. Olen erilainen, mulla on hyviä ominaisuuksia, mulla on taitoja, mulla on osaamista, mä pystyn, mä voin. mä en vaan jaksa.

Jos ei muista, ei voi surra. Pyyhin kaiken. Nyt koetan vanhoja asioita kaivella. Mitä järkeä. Muhun sattuu. Saako sattua. Ei kukaan antanut lupaa näistä asioista puhua. En tiedä kenelle saa kertoa ja ketä ei vaan kiinnosta. Jostain on alettava, nyt on pakko puhua.