Ei tää oo enää mikää mikä maa, mikä aika, ja mikä valuutta?

Aika kuluu nopeesti. Liian nopeesti. Kohta kesälomaki loppuu. Ja mä en oo saanu sitä mitä haluun. En oo yrittäny tarpeeks. Mutta ei sillä nii välii. Taiku siis oon edistyny siinä jutussa ihan pikkusen. Ja siitä oon onnellinen. Mutta tuntuu ettei muuta saa tehtyy. Veljen synttäri lahja - ihan keske, vaatekaapin siivous - ei tehty. Kalenterin koristelu - no on siinä pari kuvaa ja neki meinaa irtoo. Tyttöystävä - ai täh? Ei.

No joo. Mulla on kuitenki kokonaisuutena ollu ainakin tähän mennessä iha muksun riehaisaa. Oon istuksinu myöhään rannalla ja valvonu öitä. Syöny paljon jädee ja laulanu kamsujen kanssa. Mökkeillykki oon (:  vielä elokuussa pitäis lähtee viikoks metsään leikkimään merirosvoa. Sitä ootan enemmän ku innolla. 

Mutta nyt harvinaisen ryytynyt Iita kiittää ja kuittaa. Puspus

Kun yksi vain merkitsee

Yksi kahvi kiitos. Vaan yksi tunti enään aikaa. Yhden bändin vuoksi. Yksi unelma. Yksi elämä. Yksi yö. Yksi päivä töitä. Yksi ihminen joka saa tuntemaan. Yksi.

Avatkaa ne tiet mun puolesta mun sydämeen. Niin että nään kunnolla mitä siellä on sisällä. Jotta tiiän mikä siellä tällä hetkellä on tärkeintä. Ei vaan sen takia että löytäisin kaiken kadotetun vaan jotta tajuisin mikä ja ketkä mulle tällä hetkellä merkitsee eniten. Kannattaako nauttia niistä hetkistä joita ei pääse kokemaan taas vuoteen vai nähdään jtn joka menettää tärkeytensä tavallisuutensa js pysyvyytensä tähden. Ei mitään osaa arvostaa ennen ku sitä ei sitten ookkaan. 

Kuten hyvät ihanat kaverit ja ystävät. Tai perhe. En pysty ajattelemaan tarpeeksi selvästi. Mutta sen tiiän ettei mun tee mieli huolestuttaa ketään. Kaikki selkeytyy ajallaan ja omalla painollaan. Uskokaa vaan. Mäki uskon. 

Mutta ikävä tulee olemaan hirmuinen. Niin niitä tavallisia ja myös niitä hetken päästä olemattomia asioita. Ikävää mä tällä hetkellä tunnen. Ku kaikki muut on.....

                               ....ruississa.