to do

Tunteen tulisen taskukokoisen viileän khuulin ja samaan aikaan niin onnettoman kokee ehkä joskus. Mutta ei nyt oo aikaa sellaseen höpöön höpöön. Syötävän kaunista ja herkullisen herkkää hetkeä hakemassa tässä sateisessa tuska säässä. Miten mä tähän eksyin näitä asioita katsomaan silmästä silmään perusasennossa jalat veessä. Just niinku sä arvasit, mä kompastuin. Mutta sitä en sulle kerro. Mä nousin ylös ja pyyhin pölyt polvista ja paikkasin reijän joka kaatumisesta syntyi polveen. Loin tämän kuvan itse katsomalla liian kauan aurinkoon. Kadotin valon, mua alettiin kutsua Illaksi. Postitettuja eväitä maailmalta, puolet niistä on auennut ja vanhennut ja rauennut. Turha tuliainen jota en pysty säilyttämään. Sitäkö tää kaikki oikeasti on. Turhan takkuista matkaa kohti päämäärää joka ehkä joskus saattoi olla unelmaa, mutta joka matkan rankaksi muuttuessa muuttui enemmänkin pakkomielteeksi ja itsensä kiduttamiseksi. Musta tuli masokisti joka näki enää vain maaliviivan.

En uskonut että näin voisi mennä. Perhosia masussa. Ja oon oppinu juomaan teetä. Jee.

to dot ei oo mua varten, T: Iita

Tuut tuut

Vaaditko multa sanoja, jos nyt uskaltaudun mukaan tähän. Vaaditko mua huutamaan sun nimeä keskellä yötä sun ikkunan alla ja heittelemään pikkukiviä sun kämppäsi ikkunoihin. Voisin rakentaa banaanilaatikoista horjuvan tornin jonka avulla yritän kivuta kohti sua. Eikä mua edes haittaisi kaatua. Syön muutenkin aamupuuroni yksin. Tekokukkia ruukussa mun ikkunan edessä. Tää kämppä tuntuu autiolta pölyiseltä luukulta sen jälkeen kun kävin sun 40 neliöisessä kaksiossa. Sulla oli marimekkoa, oli iittalaa ja hackmannia, kaikkea mistä mä mun postinjakajan palkalla vaan haaveilen. Niin miten mä sut tunnen, kerran tiputin ovestas vahingossa naapurin postit sisään ja kokeilin onneani soittamalla ovikelloa. Olit kotona. Nykyään pari kertaa viikossa heitän sulle väärät postit. Pidät mua varmaan todella outona, mut hei se on vaan rakkautta. Illuusiota siitä, että on mahdollisuus saada toinen. Uskallan siis unelmoida jo epätoivoon asti.

Kaikki skulaa kuin liukuhihnalla. Tuntuu et on monta rautaa tulessa ja hallitsen ne kaikki. Tahdon nähdä kaikessa hyvää, ja tahdon voida hyvin. Suunnittelen huomista, ylihuomista ja ylihuomisenhuomista silmät kiiluen. Kunnianhimo saa musta vallan päivittäin. Isompaa, Suurempaa, Loistokkaampaa. Haluun päästä pyörittää lanneta klubille ja kerätä katseita. Laittaa glitteriä silmiin ja jakaa iloa ympärilleni. Sulavaa, tää kaikki on niin sulavaa. Nää ihmiset saa mut energiseks, nää ihmiset saa näkee mussa itsessäni uusia puolia. Mut se kunnianhimo, sen voimalla mä meen eteenpäin ja näytän vielä maailmalle. Mä näytän et kuka oon ja näytän sen teoilla.