ku lunutta

Vaarallista käydä nykyään kävelyllä tässä osassa kylää. Uskon että vain ilmassa voin olla turvassa. Liidän, lennan läpi yötaivaan. Saavutan paikan jonne kuulun, paikan jossa saan juoda viiniä aamu kuuteen asti. Sinikellojen pinnalle on muodostunut vesipisaroita aamun kosteudesta. Kaipaan nurmella loikoilua, hentoa otetta ja aamun ensimmäistä kuppia kahvia auringon lämmittäessä kasvoja. Tik tak ja Nylon Beat.

Kaadan lasin puolilleen. Sulle. Sä katot mua merkitsevästi. Täytän lasin. Ihan piripiripintaan.
Tänään ei iisii, tänää juodaan jotta unohdetaan. Tai sit muistetaan, vaikka ei haluttais. Siin on monta syytä. En avaa niitä, se ois turhaa. Mut tiiän et kyl sä ymmärrät. Harppauksii tuntemattomaan. Oikeesti en ees oo humalassa, vaan vähä hukassa. Mut silti iha kartalla, tähän oon tähdänny. Ylitin itteniki. Kivaa. Ku unta.

horoskooppimerkit

Kuuntelen tarkkaan ohimenevien parivaljakoiden keskustelua. Käytän niitä ennustuksena omalle elämälleni. Orjallisesti kysyn kysymyksen ja odotan minkä lauseen seuraavana kuulen. Koska tulee kevät? "vielä ens viikollekki on luvattu lumikuuroja". Koska muutan? " no ihmehän se ois, en jäis ulos oottamaan". Missä rakastun? "joo joo, no vuonna 2080 oli siinä puhe". Joskus se tuo lohtua. No siis se että on taikauskonen. Kun kaipaa vahvistusta päätöksiin ja jumalaan ei usko. Mä puhun nykyää suoraa, ihan kauheen suoraa. Voin tavallaan luottaa et itellekki sanon kyllä suoraan. Nytki katon aamulla peiliin itteeni ja kysyn et no häh, onko vielä burn out. Eipä kai iha vielä, mutta lähellä on.