Kuulin jostain huhuja maailmasta jossa saa kuunnella aamusta iltaan rakkauslauluja. Jos mahdollista, haluan sinne. Ostan onnibuslipun halvalla. Matkustan 3 päivää ja 2 yötä saavuttaakseni tämän huhujen lupaaman maan. Toivon siellä näkeväni rauhan. Saamme tanssia aamu kuuteen ja juopua toistemme samettiseen yhteiseloon. Kuvottavan siirappista, oksettavan ällöä. Pelkkää hattaraa ja hapuilevia otteita kohti huomisen aurinkoa. Kerromme salaisuuksia kuiskien jottei muut niitä kuule. Uskallamme katsoa toisiamme silmiin ja unohtua näihin hetkiin. Siivoamme kasvoiltamme entisen elämän ja antaudumme tähän hetkeen. Pyydän anteeksi aiemmin sanottuja sanoja. Mutta niitä emme edes enää tunnista omiksemme, ei siis anteeksi pyydettävää. Ei sitten mitään.
Gaalaa. Juhlaa. Skumppaa. Salmaria. Valkkaria. Ja noh humalaa. Näitten takia on hyvä olla, saavutin yks maanantai tasapainon, elämässä. Kaikki oli sopivassa suhteessa toisiinsa ja onnellisuus harteilla. Tasapaino, sitä haen nyt taas joka päivä.
Rakkaudella Iita
