lauantai 9. huhtikuuta 2016

Karkkihylly

Saavuimme satamaan, halasimme ja jatkoimme matkaa. Jatkamme edelleen matkaa. Joskus on vaikeaa ymmärtää miten kaikki on tällä hetkellä niinkuin kaikki on. Matkaa ei voi sanoa lyhyeksi, matka tuntui täyspitkältä maratonilta, ilman vettä ja suolakurkkuja. Koen itseni tällä hetkelää erittäin vahvaksi. Olen uskaltanut unelmoida perheestä, lapsista ja omakotitalosta. Tiedän mitä haluan tehdä isona ja tiedän ketkä ovat osa elämääni. Näin taas sen kaiken rakkauden mitä saan ihmisiltä joita ympärilläni on. Uskon itseeni, ja teihin. Meihin. Kohta pääsen näkemään miltä mun loppuelämän alku näyttää. Ja tiedän että siihen kuuluu niin ihania ihmisiä, jotka näkee ja hyväksyy mut sellasena kun oon, kiitän siitä. Viimenen puol vuotinen ei oo ollu helpoimmasta päästä, mut se on kasvattanu mua ihmisenä, ja uskon et oon tällä hetkellä paras itseni

rakkautta pursuava Iitanen joka on nyt jo 20 vuotias