Tää tuntuu unelta, liian hyvää ollakseen totta tai jotain sinne päin. Painan pään, rintakehä kohoilee tahdissa. Sisään hengitys, pidätä, pidätä, pidätä, ja ulos. Suljetut silmät, yön pimeys. Se ei nielase koska hohdetaan. Nukutaan, ei nukuta, nukutaan, ei nukuta. Ihan sama mulle. Tässä on hyvä olla. Tottumistako. Ei tartte tottua koska se on jo tuttua. Turvallista. Ihanaa. Haluisin nyt vaan litran jäätelöä onneen ja Heli Kajon. Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti