Pää kolisee tyhjyyttä kun heilutan sitä puolelta toiselle. Vaikeeta uskoa tätä että jengi on ongelmissa. Ongelmat on niiin kaukaisia täl hetkel et en vaan osaa ymmärtää. Sulkamereen on ihana sukeltaa, pehmeys kietoo minut ja vie voiton. Kaikki terävät kulmat on pyöristetty jottei niihin kolhaisisi päätään kun äkkiliike yllättää. Kuulokkeet hajoilevat uudestaan ja uudestaan. Vaihdan niitä viikoittain. Sulatan vanhat ja teen niistä uudet, niin kuin feniks lintu. Käännyn ympäri jos tahdon, nauran jos tahdon, voin olla rennosti ja laskea pään aamuun nousevaan. Voin nukahtaa tai olla nukkumatta, kunhan tiedän että olen minä. Niiku joku viisas joskus sano, ennen kun muut voi rakastaa sua sun pitää rakastaa itteäs.
Kun uskoo mitä sattuu, usko katoaa. Ei enään osaa luottaa toiseen ihmiseen. Sitä tulee vainoharhaiseksi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Maailmassa on paljon pahaa, paljon onnettomia sattumuksia joita ei vain pysty käsittämään. Nää asiat ei kuitenkaan oo ilmestyny mun silmiin lähiaikoina. Ainut ongelma elämässä on se et kengät liukuu liikaa. Aika on ihmeellistä, ajan myötä oppii tuntemaan. Oppii näkemään asioita. Opin näkemään sut. Tee vaa alote nii nyt tuun perässä. Pelko on kaikonnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti