lauantai 26. huhtikuuta 2014

Marmorikuula

Mietin sitä miten katot mua ku tuntisit mut. Et oo nähny musta vielä puoliakaan. Ei puhuta tai nukuta. Katsees kertoo kaiken. Ku oisit joku jumala. Jumala ilman sädekehää ryysyissäs niistät nenääs sun käteen. Älä tee sitä ja älä tee tätä. Lopeta toi komentelemine. En oo mikään pikku tyttö mutta en myöskään vanha nainen. Mulla on viel aikaa päättää mitä teen, ja et mitä musta tulee. Sanat ei merkitse eleiden rinnalla mitään. Ne suudelmat ja kuunnelmat joita seurasimme ympärilläme olikin pelkkää harhaa, tarunhohtoista roskaa. Samettiin kiedottu rupikonna kastepisara otsalla. Viisi varvasta ja kaksi silmää. Ihan tavallinen otus. Onks merenneitoja olemassa. Mieti ku jos niit vaik sit ois. Täs maailmas ois jotain taas oudosti. Ihmisii jotka asuu meressä. Eikä niillä ois varpaita ollenkaa. Tarunhohtoista roskaa. 

Joo vähän sametinohuita sanoja näin illalla. Kauniita unia koko kaunis porukka ja pusuja! 

Rakkaudella Iita




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti