kirjekyyhky

Tuulen tuiverrus kello viisi aamuyöllä, matkalla taas duuniin reppu täynnä painonnostoon tarvittavia juttuja. Kuulen ympärilläni pelkkää hiljaisuutta, tuntuu kuin olisin ainut joka on hereillä tähän aikaan, on rauhoittava ajatus että ehkä olenkin. Vuoden biisit soivat korvissa, niistä kuulee koko vuoden tunteiden kirjon. Ylös ja alas. Tunteettomuus kesti onneksi vain hetken, täytyy uskaltaa näyttää fiilikset jotta voi tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kunnianhimo kasvaa syödessä, tai siis maitoa vaahdottaessa. Vastaanottava ympäristö ja hymyilevät suut tuovat tähän elämään vielä sen pienen taijan hitusen jota olen kaivannut. En olisi puoli vuotta sitten uskonut olevani nyt näin onnellinen. Mustat farkut toivatkin pienen helpotuksen tähän duuniuupumukseen.


terkuin Iitanen