muutoksia

missä vaiheessa en enään saanut unta yksin
missä vaiheessa opin valvomaan kevyesti 00.00 asti
milloin uskalsin ensimmäisen kerran kävellä illalla kadulla ilman meikkiä
milloin minut sai ensimmäisen kerran hymyilemään pelkkä ajoissa oleva bussi
milloin lähdin juoksemaan ilta 10 bussiin jonka saapumiseen oli enään 3 minuuttia
mistä asti huoneessani on aina ollut kukkia
milloin viimeksi olen oikeasti halunnut nukkua omassa huoneessani
mistä asti minulla on ollut kaksi kotia

kind of rakkauskaupunki

Kuljen kaupungilla harvoin enään yksin. Näen tämän kaupungin uudella tavalla, näen siitä uusia puolia. Rohkeasti kuljen tuntemattomia teitä ja koen tämän kaupungin salaisuudet. Kuljen bussilla väärään suuntaan tai juttelen kuolemasta, tuntemattomasta tulevaisuudesta, tässä sateisessa auringon peittämässä kaupungissa. Ei enään tuttua ja kaukaista, vaan uutta ja turvallista. Puoli vuotta on kulunut, ja mitään en muuttaisi. En jättäisi yhtäkään unetonta yötä, aamukävelyä, iltapäiväviiniä tai kesäkurpitsaa aura-juustolla mistään hinnasta. Sua en jättäis mistään hinnasta, edes sadasta kamelista.