Nyt kaikki järjestykseen!

Löysin tänään jotakin joka tuo ja luo paljon onnea mun elämään. Asioiden järjesteleminen. Istuin 40 minuuttia nojatuolissa kuuntelemassa musiikkia ja kerimässä yhtä lankasykeröä. Sillä hetkellä se tuntuu just siltä mitä mun pitääkin tehä, ja tiesin et se vaikuttaa lopputulokseen. Niin siis mihin loppu tulokseen? Siivosin tänää mun huoneen iha kokonaan. Mun huone on nyt aivan ihana! Laitoin vähän lisää valoa tänne, ja tein Vansin kenkä bokseista lehtitelineet. Vaihoin vähän stereoitten paikkaa ja järjestin mekot ja lipastot - laitoin laukut nätisti naulakkoon roikkumaa, ja pari ihaninta vaatetta näkyville henkarissa roikkumaan. Kauneutta kaikkialla.

Mä oon rakastunu, mut vaan vähän myöhässä. Kaikki muut on rakastunu jo aikoja sitten, Arctic Monkeys. Jos sanon että seksikäs ääni, nii se ei oo riittävä ilmaus siihen mitä kuulen ku AM soi kuulokkeissa. Mä oon jossain toisessa ulottuvuudessa. Kaukana siellä missä kaikki on kauniita ja onnellisia. Ja kaikilla on joku jota rakastaa. Mä ainakin rakastan.

Viimeset viikot lapsena, siis numeroissa, vikat viikot. Mä en kasva koskaan. Sanoinki jo et asioiden järjestäminen rauhottaa mua, ja siks tuunki nauttimaan siitä ku saan järkätä synttärit. Heti ku ihmiset astuu ovesta sisään ne saa valita yhen ystävä korun, korut teen itte. Teemana on muistot ja nuoruus - melkein lapsuus. Tulee mango-mansikka kakku, jossa on vaahtokarkkimassa päällä ja 18 kynttilää. Musiikkia ja lonkkausta. Ennen iltaa ku muut kavrut tulee nii tyttöjen ilta! Sauna. Koristelusta tulee jotain Iitamaista, paperikukkasia, valokuvia ja sellasia viirilippujuttuja, karkin värisiä. Mun synttäreissä ei juhlita aikuistumista vaan ikuista lapsena oloa. Kait voin jo alkaa niitä suunnitella vaikka niihin on vielä aikaa!

Rakkauspakkaus Iita rakkaudella, pus!

Suukkoja sinulle

Mun kelllo hajos lopullisesti. Miks justiinsa nyt? Ku en enään osaa elää ilman sitä. Ehkä nyt on se hetki vuodesta ku pitäis oppia elämään ilman, että miettii koko ajan mitä kello on. Mulla onkin oikeestaan ajantuntu jo kadonnut. Koulu alkaa miten sattuu, ja loppuu millon huvittaa. On teatteria ja matikkaa ja enkkua ja vanhat. Ei muuta. Ja teatteriki loppuu ens viikon jälkeen. Onhan nyt enään 15 päivää jouluun. En käsitä, kohta se jo on. Joulu. Tänää avasin joulukalentereista luukun 9. Partiolaisten adventtikalenterista tuli piparkakkutalo. Ja niin tuli suklaakalenteristaki. Piparkakkutalo.

Viime perjantai. Itsenäisyyspäivä. Meillä oli partion takia kirkko. Mä sitten luin psalmin. On hämmentävää näin tällasena "en ole varma mihin uskon, mutta en kyllä Jumalaan" - ihmisenä lukea jotain erittäin Jumalaa ylistävää. Onneks en nauranu ku luin sitä. Mulle tuli kiitoksia, hyvä lukurytmi, kuulosti siltä että oikeasti ajattelit sitä mitä luit. Joo nii varmaa ajattelinki, mutta en muista tekstistä enään yhtään mitään. Kirkon jälkeen meillä oli lippujuhla, missä meijän pienet sudarit ja ihanat seikkailijat sai antaa ikäkausi lupaukset. Ja meki saatiin (: me samoajat. Hihii, siellä me oltiin salin edessä ja lausuttiin lupaus kolme sormea otsalla. Sitten sain kans toisen yllätyksen. Mulle myönnettiin louhisuden solki. Ei se mikään harvinainen solki ole, mutta se merkitsi mulle paljon. Se kertoo etten oo tehny ihan turhaa työtä, ja nyt mun tekee mieli yrittää vielä paremmin. Lisää innostusta.

Rakastan sitä kun ihmiset ihailee mun huoneessa olevia kuvia. Oon leikannu joka ikisen kuvan itte mun pienillä sormilla, oon sommitellu ne niin että jokainen kuuluu siihen missä on. Ilman yhtä kuvaa ei olis kokonaisuutta. Nyt sain mun huoneeseen matonki. Ku isi ja äiti osti yli-ihanan maton meille olkkariin. Se on iso, mutta ei missään nimessä liian. Se on just ku luotu meijän olkkariin. Joku voi ihmetellä miks joku puhuu niin intohimosesti jostain materiasta, mutta mun mielestä se ei oo ihan se ja sama missä sä asut. Asunnosta pitää tehä ittensä näkönen, sellanen että siellä viihtyy ja nauttii olostaan. meijän perheelle se sisustuksen täydentävä palanen oli tänä viikonloppuna matot. Mun huone heräs eloon kun sain ton parin neliön raitamaton tänne mun huoneeseen, ja olkkariin tuli paljon enemmän syvyyttä uudesta 11 neliön persialais matosta.

Rakkaudella Iita

Iita

Tän päivän kysymys sai mut ajattalemaan että kuka Iita on. Millainen hän on? Tässä on jotain mitä oon elämäni aikana kaduilta kuullut että kuka on iita: hazardi, spontaani, positiivinen, iloinen, ärsyttävä, nätti, söpö, suloinen, hullu, lapsellinen.. Siinä nyt muutamia.

Mut tosiasia on että en itte tiiä millainen on Iita. Onhan mulla näkemys mutt jos se pitää paikkansa niin iita on tällainen ylipirtskka ylitatuoitu parikymppinen muija joka juhlii kokoajan jaja käy välillä vetämässä naperobalettia pinkit housut jalassa. Skeittaa. Tanssii. Lukee. Kokkaa. Urheilee. On onnellisesti parisuhteessa. Mutta ei naimisissa, koskaan. Omistaa kissan, asunnon ja työpaikan. Rakastaa värejä ja lävistyksiä. Lapsia ja kukkia. Tanssia ja suklaata. Osaa ollien!

Eli siis sekalaista on. Mutta ehkä se ei haittaa, uskon näin että tää lähes aikuisena olo on sitä ittensä etsimistä. Kohta oon seittemäntoista. Sitten kakskymmentä. Kohta huomaan olevani seittemänkymmentä ja toinen jalka haudassa, edelleen ylpeenä tatuoinneista.

Ei mulla oikeen muuta. Kirjoitelkaa mulle että tietäisin Etten ole ainut tässä tilanteessa oleva nuori nainen! Muah, rakkaudella Iitushka.




Päivä 8 – Se hetki

Se hetki kun tajusin että kuka Iita on.



Totuus on ettei sitä hetkeä ole tullut vielä. Odotan edelleen sitä hetkeä. Kait se sitten joskus tulee, sitten kun olen odottanut tarpeeksi kauan. Sitten viidenkymmenen tatuoinnin ja 10 epäonnistuneen suhteen jälkeen. Sitten kun olen töissä. Tai jopa vasta silloin, aivan viimeisellä hetkellä. Tai ehkei välttämättä edes silloin. Mutta se ei haittaisi, sillä sen ainakin tiedän että pyrin elämään täysillä!


Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka koulupäiväni
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Once upon a time...

Tarinat, tarinat kertoo jostain muusta kuin tosielämästä. Tarinat saa mielikuvituksen laukkaamaan. Tarinat saa sut uskomaan sellaseen mikä ei sais oikeesti olla totta, tai siinä ei olis mitään järkeä jos se olis totta. Mut kuitenki tarinat on isoiso osa mun elämää ja ne on innoittanu mun unelmia ja habitusta. Musta olis ihanaa olla Prinsessa Ruusunen tai Lumikki tai Helinä- keiju. Mutta jos mä olisin joku niistä olisin yliluonnollinen eikä mua oikeesti sit olis.

 Rakastan keijuja. Keijut ja siivet. Keijujen siivet on aina saduissa ihanan värisiä, ihanan muotosia, ja niillä pystyyy lentämään! Keijuilla on kans aina ihanat vaatteet, sellaset riekaleiset värikkäät mekot. Ja niitten hiukset on aina sileet ja ihanan väriset ja hiukset sopii niitten luonteeseen ja kaikkee ihanaa.

Sitte saduissa on aina tietysti komeita prinssi uljaita. Sellasia joilla on lihaksikas rintakehä, siistit vaatteet ja muutenki ne on aina komeita. Joten miks saduista ei tykkäis?? Mutt aina ne prinssit onki jo varattu ja sit siitä tarinasta menee idea... No joo, ei se mitää kyl niit prinssei onneks on tosi elämässäki, mutta välil tuntuu et kaikki tosi elämänki prinssit on varattuja, ja jäljel on enää vaa ne Raspuuttinit.

Mut mitä jos elämä oiski satua, tai siis samanlaista ku tarinoissa. Jos vaikka esim toivois et nyt haaluun ihanan uuden mekon nii se vaan ilmestyis päälle. Mut hei tarinoissa on kanssa aina ne pahikset, koko maapallohan ois ihaaan täynnä pahiksii koska jokaiselle pikkuprinsessalle ois joko oma paha äitipuoli tai joku inhottava setä joka seurais sua kaikkialle. Se ei olis kiva!

Mutta sadut on kyllä aivan ihania, mut kirjoissa. Sadut saa sut pois tästä maailmasta jos sitä tarviit ja ne saa unelmat lentämään ja mielikuvituksen juoksemaan ja ne innostaa ainakin mua.

Rakkautta ja taijanomaisia hetkiä rakkaat puspus.
Kuvat weheartit.com