Saviruukku

Kaunis kaupunki kääntää selkänsä. Siristän silmiäni enkä siltikään nää kunnolla. Katua pitkin kulkien eteenpäin kunnolla sanoista selvää en saa. Unelmoin jo hetken jostai ehyestä. Kuuntelen ääntäsi, toivottavasti en viimeistä kertaa. Karkaan kaikkia kotiin. Vanhojen tuttujen paikkojen ohi. Paikan jossa vielä oli hyvä, ja paikan jossa kaikki muuttui. Silti uskon, tahdon uskoa et ei vielä. 

Sinä

Sua mä rakastan. Sen tiedän. 

kraateri

Kosteat silmät, kostea ilma, kostea ilta. Alkaa kesä mennä yli. Onneks syksy tulee. Haluun sytyttää kynttilöitä. Syödä marenkia. 

Mietin sitä mitä pitäisi miettiä, ihmiset puhuu ongelmista ja musta tuntuu et ei ongelmia oo missään. Tai tottakai on, kaikenlaista, mut ei mitää vakavaa. Oonko vaa sokee? Tuntuu vaa et oon niin super onnellinen. 

Saduissa on aina satumaista, elämässä kaikki on aina todellista, tosielämään perustuvassa sadussa  on hitunen molempaa. Kaiken voi sekottaa keskenään, cokista fantaan, jätskiä kaakao jauhoon. Fiilikset voi sekottaa keskenään, pelon ahistukseen ja onnen suruun. Mitä jos jossain vaiheessa alkaa pelkäämään sitä et on onnellinen. Et ei muka sais olla onnellinen. Kaadan lasiin vanilja cocista ja mulle nousee hymy huuleen. Syön irttiksiä ja mut valtaa ihana onnen tunne. Tarve sekottuu addiktioon. Mut mielihyvää siitä silti saa. Elämä on nautintoja, elämä on elämyksiä, ihania kotihetkiä, ihania ihmisiä. hyvää ruokaa, paheita ja söpöjä puheita. Jos niistä asioista on riippuvainen niin okei. Elän kerran, ja haluun elää onnellisena. 

omituinen onnellinen stressivapaa Iita ♥

Sivuaskelia

Kesän hektisyys. Suunnittelemattomat suunnitelmat. Väsymys ja säiden paskamaisuus. Ihmisiä joille kertoa näitä juttuja joita höpötän. Nyt taas tuntuu oikeelta ruveta runoilemaan tästä epäsöpöstä maailmasta jonka oletan olevan kauneinta mitä tulen koskaan kohtaamaan. Olen onnellinen. Thats it. 

muutoksia

missä vaiheessa en enään saanut unta yksin
missä vaiheessa opin valvomaan kevyesti 00.00 asti
milloin uskalsin ensimmäisen kerran kävellä illalla kadulla ilman meikkiä
milloin minut sai ensimmäisen kerran hymyilemään pelkkä ajoissa oleva bussi
milloin lähdin juoksemaan ilta 10 bussiin jonka saapumiseen oli enään 3 minuuttia
mistä asti huoneessani on aina ollut kukkia
milloin viimeksi olen oikeasti halunnut nukkua omassa huoneessani
mistä asti minulla on ollut kaksi kotia

kind of rakkauskaupunki

Kuljen kaupungilla harvoin enään yksin. Näen tämän kaupungin uudella tavalla, näen siitä uusia puolia. Rohkeasti kuljen tuntemattomia teitä ja koen tämän kaupungin salaisuudet. Kuljen bussilla väärään suuntaan tai juttelen kuolemasta, tuntemattomasta tulevaisuudesta, tässä sateisessa auringon peittämässä kaupungissa. Ei enään tuttua ja kaukaista, vaan uutta ja turvallista. Puoli vuotta on kulunut, ja mitään en muuttaisi. En jättäisi yhtäkään unetonta yötä, aamukävelyä, iltapäiväviiniä tai kesäkurpitsaa aura-juustolla mistään hinnasta. Sua en jättäis mistään hinnasta, edes sadasta kamelista. 

viini, kiitos kun unetat

Lasillinen juovuttavaa viiniä Italian yössä. Baari täynnä ihmisiä, hälinää ja hulinaa. Pussailevia ihmisiä, ja suomalaiset on paparazzeina ympärillä kamerat kourassa. Ystävällisiä naamoja ja tuttavallisia eleitä. Kauhee ikävä kaiken seassa. Outoja nähtävyyksiä, mustaa päällä ja punaista päässä. Haluun ruskettua, huomenna juhlat järven rannalla, täällä ollaan siis järjen rajamailla. En oo missään vaiheessa varma suunnasta, etelään vai koilliseen. Autolla kuljetaan kilsan matka, vaikka mä haluaisin vaan kävellä ja tutkia tätä kaupunkia. Koulu on kaks kertaa isompi ku meijän, totu sit sellaseen. Uusia naamoja kokoajan, etkä voi kertoa jos joku tai jokin ei miellytä. Nyt se viini vaan lämmittää mieltä ja noi sanat tossa kännykän näytöllä. Ikävä on

suomesta

suomesta

GRAUH

Usvainen aamu, kahvallinen lasi repussa muistuttamassa edellis illan hämäristä tapahtumista. Vilpitöntä onnea, nyt tällä hetkellä kaipuuta. On uskomatonta miten absurdilta se voi tuntua ettei nää toista yli viikkoon. Kaamea olo, huippaa, ei osaa ajatella. Miks et vaan voi olla tässä. Onneks nää hetket tänään oli niin hyviä, vaikka ei sitä oloa saa varastoitua. Mutta mielummin lähden hyvillä fiiliksillä. Aamukahvi sänkyyn, kolme pullaa molemmille. Kauhee tarve saada kesäkurpitsaa, toinen täydentää herkun sinihomejuustolla. Toiselle uus herkku. Sulle osaan hymyillä. Tänään tuntu vieläkin paremmalta kuin eilen kävellä sun kanssa käsikädessä. Oot aikamoinen. Haluun olla tässä nyt sun kans mut ei onnistu. Shiiit. Tykkään susta.

Iita

Siivetön

Kerrankin mulla ei ole laskuvarjoa. Olen tässä kädet ylhäälä, tuntuu pieneltä. Haluan sanoa asioita, suoraan. Kiertelemättä ja kaartelematta juuri hänelle. Puhuminen on vaikeaa kun on liikaa sanottavaa. Tärkeitä asioita, jotka haluaa toisen kuulevan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jollekulle täysin minä, ilman lasia välissä. Näytän kaikki arvet ja olen haavoittuvainen. Sivullisilla ei ole tähän mitään osaa. Kaiken olemme rakentaneet itse, muutamassa kuukaudessa. Molemmille jotain uutta. Opetamme ja koemee asioita. Haluan kävellä lämpimänä kesäyönä puistoon ja viettää siellä yön. Puhuen, se meidän pitää oppia. Sanat tuntuvat päässä selkeiltä, mutta kun ne täytyisi sanoa toiselle, niissä on liikaa tunnetta. Sanat ovat vahvoja, voimakkaita. Niillä saa aikaan onnea, avoimuutta tai surua ja tuskaa. Sanoilla on merkitystä. Siksi pidän tästä.

Mä oon tässä, tiedät sen

Kukkaro

Ihmiset seisovat sporapysäkillä katse samaan suuntaan sunnattuna. Kädet taskussa tai puhelin kourassa, musiikkia korvissa. Minä seison muiden kanssa. Puhelin kourassa. Mutta onnellisena. Onneni hohkaa lämpöä lähellä oleville ihmisille. Onnellisuus tarttuu. Saavutan minulle outoja asioita päivittäin. Ikävä on suurta. Hoitamattomien asioiden lista kasvaa, suljen silmäni stressaavilta asioilta. Pitäis osata hoitaa niitäki kaiken tän onnen seassa. Hypärit oli ennen mun henki reikä, nyt oon kaikki hypärit kipeenä. En jaksa yrittää. Silti saan aina sinusta voimaa. Olet maaginen.

Kahvia

Jos löytäisin joskus maasta rahaa, laittaisin sen taskuuni salaa. Jos löytäisin eksyneen kissanpennun tahtoisin ottaa sen mukaan. Haluan kissan, ei täs muusta ollu kyse. Haluun vaan kissan. Olavi Uusivirta haluu ponin ja kuusi kaljaa, mä haluun kissan ja paljon kahvia. Kipeys on tosi karuu, unettomia öitä, toimettomia tunteja, pitäis vaan osata olla ja nukkua sairaus pois tai jtn. Se on erittäin hankalaa. Laahustan portaita ylös ja alas niistäen nenää käteen. Ihmiset katsovat säälien silmiin, koitan hymyillä takaisin. Tunnit tulevat ja menevät, en opi paskaakaan. Ruoka on hyvää, mitä siitä nyt maistan. Haluun vaan terveeks, ja nyt käyn nukkumaan, klo 20. 40. Koska väsyttää, koska oon kipee, koska juoksin teepaitasillani Helsingin yössä...

Hektistä elämää pilvilinnassa

Sanoimmeko kaiken ku kerroimme olevamme onnellisia tässä hetkessä. Jäikö rivien väliin pitkäaikainen onni, joka on uutta ja omituista. Onko helpompaa antaa itsensä olla hetkessä onnellinen kuin olla kokonaan onnellinen, täysin onnellinen. Emme anna lupaa onnellisuuten. Ajattelen kuitenkin rikkoa rajoja ja olla onnellinen, kokonaan. Jossittelulla ja miettimisellä ei edetä, täytyy jaksaa kulkea eteenpäin.

Se, et tykkäät kahvista yhtä paljon kun mä. Se että sun elämänjano on aivan valtava, ja sitä on ilo kattoo. Aikoihin en oo oppinu toiselta ihmiseltä niin paljon kun sulta. Alusta ollaan kuljettu maailman ympäri ja ollan nyt jossain ihan uudessa paikassa, jossain mukavassa ja sopivasti jännässä. Ei vaan saa rupee pitää asioita itsestäänselvyyksinä.

Tässä viimesen kahen viikon aikana on tapahtunu paljon. En ollu kirjotuskelponen enkkuun, mut valittiin vuoden bilehileeks ja sain päälleni purkillisien glitteriä, vuoden järkkäri, penkkarit ja minttuviinaa, uusia kavereita ja maailmankuvan laajentumista, onnea ja ahdistusta, Wäiski ja pari ylihumalaista ystävää, Tavastiaa ja vähän lisää Tavastia, koin myös lasermehun ja Tukholman, ostin ekan samettipaidan, kottikärrykävelyä promenadilla, paljon viiniä buffassa, Heinolassa laiskottelemassa ja seuraamassa jääveistosten sulamista, pizzalla juoksemista keskustaassa teepaitasillaan ja siitä kipeenä nyt. Mutta Hei rakastan tätä kaikkea enkä todellakaan lopeta juhlimista. Pusnus

Kolmen koon sääntö: Kaija Koo ja Kissa

Kun varmasti voi sanoa jaksavansa nauttii tekemästään. Kun ei lannistu eikä ahdistu päälle kaatuvasta duunista voi huokaista helpotuksesta ja levollisin mielin käpertyä toisen viereen. Sanoa mau ja yrittää kehrätä tyytyväisyyden merkiksi. Dokkareita illalla ja kahvia aamulla. Suolaa ja sokeria. Unelmaa purkissa takanreunuksella saavutusten ja tavotteiden vieressä. Voimaa antavaa aikaa ja uuvuttavaa odotusta. Kaupungin valot huutavat meitä juoksemaan karkuun tai pysymään paikoillaan juuri siinä hetkessä jona olemme täydellisesti kaksin  ja yhdessä. 

Barbie teatteria

Vuoden vaihteessa, yhden yön aikana ja olet kahdessa eri vuodessa. Lause ei kyl käy kovin järkee. Mut siis kaikki mikä oli siinä yössä kuuluu kahteen eri vuoteen. Vuoden 2014 viimeiset, ja vuoden 2015 ekat humalat. Sängyssä koko päivän köllimine ei ihan oo mulle sitä ominta, mut se oli ihanaa. Odotin että ovi aukee ja aurinko palaa. Leffa leffan perään, pikkusen unta ja puuroa. Kahvia, sisällä koko ajan koska ei mulla avainta oo. Mut se oli ihanaa, mulla oli lupa olla. Vuoden vaihe Braahenkentän keskellä, ei nähty sitä meijän ainutta omaa pientä papattia mut sillon oli kyl ilotulitusta ihan muista syistä. Sain alottaa vuoden 2015 niin et mulla ei ollu mitään riitaa kenenkää kaa, ja minä ja sinä ollaan parempia ku ennen. Ollaan timanttisia. Tässä porukassa, näiden ihmisten kanssa, mun on hyvä olla. On aihetta juhlia, vaikka joka viikonloppu mutta okei, mä lupaan vähän rauhottua ja muistaa nauttia myös niistä rauhallisista illoista teidän kanssa kahdestaan tai porukassa. Viinipullo puokkiin ei oo viel ees paljon (;

Voidaanko kölliä ja möyriä vaan. Olla tässä, nukkua tai olla nukkumatta. Olla kanttarelleja, eiku kultturellejä. Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää. Haluisin että kello on jo tiistai.  Vaikka tuntuu kummalta, karulta, nii pystyn löytämään valon ja siellä aurinko odottaa. Barbie teatteria ja Moonrise Kingdom, mun partioelämää. Nyt oon täällä.

kesä kiitos

Sanoin, sanoin haluavani kesän. Rannalla aamu kuuteen. Sanon haluavani lentää. Kasvattaa siivet joilla liitää karkuun. En osannut odotta, ennekuin saavutin. En ajatellut mitään tällaista kun vasta silloin kun kävelit luokseni ensi kerran. Ympärillä on valtavasti huomaamatonta kauneutta joka napataan niihin hetkiin joina hetki pysähtyy. Kädet kaiteella ja katse taivaassa. Unelmat kasassa ja reissuja tiedossa. Runoja ja satuja jotka ovatkin totta kuin taikaa.

punaviiniä
valkoviiniä
roseviiniä

Koulun alun tuntua, maailman alun tuntua ja vuoden 2015 tuntua. Parasta aikaa tässä ja nyt. En halua muuttaa muuta kun mun sijaintia tällä hetkellä. Pari kilsaa etelämpään, vanhalle työläis asuinalueelle. Halua luoda uutta ja toteuttaa unelmia. Innostavassa joukossa innostuu itsekkiin. Lapsuuden haaveet saavat tuulta purjeisiin kun tulipallo heitetään syliin. Jos yrittää selittää jonkin hienoutta ihmiselle joka ei ole samaa kokenut, ilmestyy eteen mahdoton tehtävä. Vasta tavanneet ja toisensa löytäneet. Palaset loksahtavat paikalleen kun odottaa vähiten sellaista tapahtuvan. Erilaiset elämänvaiheet, kuitenkin niin samanlaiset haaveet.

Etsin inspiraatiota ympäriltäni jatkuvasti, avaan kaappeja, luen lehtiä ja selaan nettiä. Loma avaa aivot. Koulu tukkii ne kaikella liibalaaballa. Päässä pyörii vain ajatuksia siitä kuinka onnistua partiossa, kuinka tehdä toinen iloiseksi ja että kuinka tuon kesän tammikuuhun. Haluaisin ostaa kukkia, ja levittää viltin lattialle ja syödä vesimelooinia aurinkolasit ja farkkushortsit jalassa. Lämpö on jo sisällä, nyt se täytyisii vain saada ulos.

rakkaudella Iita