perjantai 19. marraskuuta 2021

itse kysyit

Kalpeat kasvot käytävän päässä muistavat onnettomuuden. Kauhun kangistama ilme naamalla kertoo loput, kun kysyjä tajuaa ettei olisikaan halunnut kuulla miten kaikki tapahtui.

juhla

Salaillaanko jotakin tän illan ajan, mieti kun sulla, ja mulla olis yhteinen salaisuus. Vaikka että me ei oikeesti ollakkaan kavereita. Sehän ois helppoa. Että ei tunneta ja sit voitais uudestaan tutustua. Kertoo mistä tykätään mistä ei kestä tykätään kenestä ei missä asutaan ja kuinka vanhoja ollaan. Sovitaan et nekin sais huijata. Niin kuitenki että toinen tajuu et nyt puhut tyhmiä. 

Liikkeessä tuntuu oudolta. Tuntuu kun sulla olis loputtomasti aikaa ja et voisit vaan juhlia. En mä muuta haluukkaan kun juhlia, siinä teidän kanssa. Tässä oon onnellinen, humalassa ja ilosena, tanssien. Ja sit kun pitäis mennä kotiin nii miks haluis. Kun vois pitää hauskaa. 

torstai 23. syyskuuta 2021

tuulessa

katuvalot heiluvat tuulessa
puut maalaavat katuun kuvioita
kuljen kädet taskussa ja pää alhaalla 
pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton 
sanoivat, että otan liikaa tilaa 
minut valtasi ikävä
toivoin salaa meidän kohtaavan sattumalta, kun olen väsynyt ja uupunut olemaan minä 
minut valtasi ikävä entiseen, eiliseen 
saanko koskaan enää ikinä kokea sitä tunnetta jonka hän sai mussa aikaan
vai 
onko mut tuomittu kulkemaan pää painuksissa ja kädet taskuissa
toivon kovin tämän olevan vain vaihe

sunnuntai 29. elokuuta 2021

kritiikki

mä oon jumissa 
niin henkisesti, kuin myös fyysisesti 
koen saaneeni voimattomuuden painavan täkin harteilleni 
en uneksi, haaveksi, unelmoi 
moni toiminta, joka on minulle luontaista, ominaista, on kieltolistalla 
omallani vai muiden 

vastuullisuus tuokoon mukanaan hankaluuksia 
jos en pysty vastaamaan muiden odotuksiin, vastaanko omiini 
muiden vaatimukset määrittävät mitä itseltäni odotan 
sairasta 
tuijotan liikaa toisten suunnitelmia tuottajantähdessä 
keskitän voimani epäolennaiseen ja karkotan ihmiset ympäriltäni 
näin tehtiin vuodesta toiseen 
asioista kuuluu puhua, asioiden täytyy muuttua 





torstai 13. toukokuuta 2021

homo

me yhdessä juhlimassa
terassit auki
baarista saa vihdoin ja viimein juomista
viini virtaa ja laseja kaatuu
tuntuu kuin kaikki olisi ennallaan
sä olet siinä, ja sä ja sä he joita on jatkuva ikävä
tunnen kuuluvani taas joukkoon, en ole liian sitä ja liian tätä olen juuri oikeassa paikassa ja onnellinen

 "VITUN HOMO" 

mit, mitä, anteeks mitä just tapahtu? Mitä? 

Älä käy käsiks kiitos, 

sun huuto jo satuttaa ja ahdistaa 

Tarvii jo itsensä kanssa taistella, niin ei tartte tulla tuntemattomana korvaan huutamaan 
vielä ottaa kiinni
Tarrauduit sun vihamielisillä nyrkeillä ja sanoilla, sulle se oli vain humalainen mieliteko, me mietitään sitä tästä eteenpäin aina kun kuljetaan näitä katuja
Sä luulet, että sulla on oikeus mutta pidä huoli omistas
Onneks me melko usein kuljetaan laumoissa, se on itsesuojelua.


tiistai 4. toukokuuta 2021

tässä

Sanoin asioiden olevan kunnossa, että kaikki on järjestyksessä. Ei ole tapahtunut mitään, minkä takia näin ei olisi. On kuitenkin. Tai siis ei kuitenkaan ole. Kaikki ei ole järjestyksessä. Olen hukassa. Pitäisi olla itsevarma, pitäisi olla kaunis ja upea, loistaa kauas ja hymyillä. Mitä tehdä, kun mistään näistä ei suoriudu. Uusiin ihmisiin tutustuessa tahtoisin huutaa mun pahasta olosta, mutta se ei kuuluu tavalliseen tutustumisrituaaliin. Ehkä korkeintaan kerrotaan, että tänään ei naurata, katotaan huomenna uudestaan. 

Nyt olen taas pysynyt kasassa kiitettävän pitkään, mutta sen seuraukset tuntuu. Ne tuntuu siltä kuin pitäisi repiä jokainen raaja irti hitaasti itse paljain käsin. Pitäisi murtaa käsi sormi kerrallaan ja itse vaeltaa sairaalaan parsittavaksi. Koen etten (o)saa hakea apua ennen kuin kipu on fyysistä. Vaikka läheiset ovat huolissaan, itse olen eniten. Miten tämä voi olla näin vaikeaa. Koen vain valittavani, mutta pelkään romahtavani. Romahtavani niin, etten pääse enää ylös. Pimeys ei oo kaukana.

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

niin näin noin

Haluun istuu tässä sun kanssa, hetkessa hiljaa. Ei olla vaikeita. Aika antaa anteeksi. Aika, sitä mitä pyydettiin. Vain sen avulla voidaan tutustua toisiimme. Sä uskot, ettet pysty antamaan itsestäsi toiselle onnellisia hetkiä. Mut pyydän vaan, et uskot itseesi. Voit saada aikaan ihmeitä. Meistä on yhdessä moneksi. Mutta niin on yksinkin. Ei tarvita toisiamme ollaksemme onnellisia. Se on tärkeintä, yksinkin on hyvä olla.

Monet kaipaa rinnalleen sitä toista, jotain satumaista uskomatonta. Mitään yhteistä ei voi saavuttaa ilman omaa onnea. Älä anna vanhojen kaavojen johtaa sua harhaan, ne ahdistaa sut nurkaan. Ole sä ja sit vasta me.