Nyt kaikki järjestykseen!

Löysin tänään jotakin joka tuo ja luo paljon onnea mun elämään. Asioiden järjesteleminen. Istuin 40 minuuttia nojatuolissa kuuntelemassa musiikkia ja kerimässä yhtä lankasykeröä. Sillä hetkellä se tuntuu just siltä mitä mun pitääkin tehä, ja tiesin et se vaikuttaa lopputulokseen. Niin siis mihin loppu tulokseen? Siivosin tänää mun huoneen iha kokonaan. Mun huone on nyt aivan ihana! Laitoin vähän lisää valoa tänne, ja tein Vansin kenkä bokseista lehtitelineet. Vaihoin vähän stereoitten paikkaa ja järjestin mekot ja lipastot - laitoin laukut nätisti naulakkoon roikkumaa, ja pari ihaninta vaatetta näkyville henkarissa roikkumaan. Kauneutta kaikkialla.

Mä oon rakastunu, mut vaan vähän myöhässä. Kaikki muut on rakastunu jo aikoja sitten, Arctic Monkeys. Jos sanon että seksikäs ääni, nii se ei oo riittävä ilmaus siihen mitä kuulen ku AM soi kuulokkeissa. Mä oon jossain toisessa ulottuvuudessa. Kaukana siellä missä kaikki on kauniita ja onnellisia. Ja kaikilla on joku jota rakastaa. Mä ainakin rakastan.

Viimeset viikot lapsena, siis numeroissa, vikat viikot. Mä en kasva koskaan. Sanoinki jo et asioiden järjestäminen rauhottaa mua, ja siks tuunki nauttimaan siitä ku saan järkätä synttärit. Heti ku ihmiset astuu ovesta sisään ne saa valita yhen ystävä korun, korut teen itte. Teemana on muistot ja nuoruus - melkein lapsuus. Tulee mango-mansikka kakku, jossa on vaahtokarkkimassa päällä ja 18 kynttilää. Musiikkia ja lonkkausta. Ennen iltaa ku muut kavrut tulee nii tyttöjen ilta! Sauna. Koristelusta tulee jotain Iitamaista, paperikukkasia, valokuvia ja sellasia viirilippujuttuja, karkin värisiä. Mun synttäreissä ei juhlita aikuistumista vaan ikuista lapsena oloa. Kait voin jo alkaa niitä suunnitella vaikka niihin on vielä aikaa!

Rakkauspakkaus Iita rakkaudella, pus!

vannon, että uudestaan, uudestaan hyvä tulee

Piinaa, piinaavaa, välipäivät tukehduttaa niiden nihkeydellä. Laitan naaman turhan takia kauniiksi, varmaan se on turhaa myös jouluaattona. Tai sitten ei, haluan olla kaunis, onhan silloin jouluaatto. Tänä vuonna vain en jaksa juhlia yltäkylläisyyttä, en tarvitse paljoa lahjoja, paljoa ruokaa, tai monia ihmisiä. Haluan kyllä paljon kynttilöitä palamaan, nimittäin rakastan tulta. Tuli on aina ollut kaunista, se elää omaa elämäänsä. Lämmittää ja rauhottaa, ei piinaa.

Sammutan valot huoneestani ja annan kynttilänvalon valaista kasvoni. Huoneessani on yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kuivattua kukkaa. Kaikki muistuttaa minua jostakin. Kukkia annetaan kun tapahtuu jotain iloista, tai kun kiitetään toista. Kukat ovat kauniita. Ja yksi rautalanka kasvi.. Puu. Kukka joka joi itsensä humalaan, ja nuokkuu pää alaspäin.

Kuuntelen omaa ääntäni, kuulen sen kuin stereoista. Vaikka minä kyllä puhun, näen huulteni liikkuva kun tuijotan itseäni silmiin peilin kautta. Kohta pyörryn, lopeta tuo tuijottaminen. En ymmärrä tätä kaaosta, joka on pyörinyt tässä nyt jonkin aikaa. Ei viimeksi jännittänyt, nyt jännittää. Jännitys tuntuu kivalta, nyt löytyi tunnetta. Iloitsen ja en sure. Saan pukea päälle kaikkea kaunista ja näyttää upealta niin, että toiset kuolaavat. Rakastan vaatteita ja rakastan muotia, mutta minulle kaikki mikä on vanhaa on uutta. En poista vanhoja kuvia vaan lisään uusia.

Kaadutko kanssani. Jos kaadun, kaadutko sinä? Vastaa kyllä. Sno eetä kaadut. En halua olla yksin. Hädän hetkellä tarvitsen sinua, enemmän kuin muita. Unohduttaisiin kaksistaan yksinäisyyteen. Ei olisi muita, ei olisi meitä. Olisi vain minä. Olisi vain sinä. Ei edes meitä. Mutta me kaksi, yksinäämme, olisimme yhdessä. Mutta kuitenkin yksin. Toivon vain eetä kaadut jos minä kaadun, ja nouset uudestaan ja uudestaan. Koska minä tulen kaatumaan, ja sinä tulet sen huomaamaan. Mutta tiedän että jaksat, olet vahvempi kuin moni muu.


Rakkaudella Iita

Tuhansia suuntia ja tuhansia tarinoita

Tuttu ja turvallinen. Sanat soljuvat suusta. En huomaa kylmää, vain lämmön joka välillämme on. Maisema saa mielen kirkkaaksi. Saa ajatukset sanoiksi ja mutkikkaat ongelmat selviksi. Näitä hetkiä ei ole elämässä liikaa. Joskus pohdin sitä, että pitääkö elämässä muistaa enemmän niitä asioita jotka ovat elämässä aina olleet vai kokea kaikkea uutta ja tuntematonta. Tänään päädyin siihen tulokseen, että pitää oppia solmimaan nämä asiat yhteen. Voi kokea uusia asioita tuttujen ja tärkeiden ihmisten kanssa. Voi toteuttaa yhteisiä unelmia ja tukea toista hänen unelmien toteuttamisessa. Meillä on aikaa.

Sanon sen liian harvoin kuinka tärkeä olet. Kuinka upea ja olennainen osa olet elämääni. Kuinka onnekas olen kun saan olla kanssasi. Viettää unohtumattomia hetkiä ja jakaa ajatuksia. Katsoa merta tai kuunnella musiikkia. Elämässä ei ole turhan monta sinun kaltaista. Niin kultaista henkilöä. On vain yksi sinä. 

Ja minä, me. 

Paljon on vielä tuntematonta. Ja asioita joita täytyy oppia arvostamaan. Paljon elettävää. Eletään tässä hetkessä ja katsotaan tulevaisuuten vasta myöhemmin. Sitten kun siltä tuntuu. Kun aika on oikea. Ostetaan kultainen kahvimuki ja juodaan aamu kahvit siitä joka aamu tästä päivästä eteenpäin. Ja kun katson sitä mukia. Muistan miksi ostin sen. Koska aamukahvi on aamun kultainen hetki. 

Huomenna vasta kahteentoista kouluun. 

Rakkaudella Iita

Vain hetki unelmaa, kiitos.

Kesä alkaa olla lopuillaan. Monet muistuttaa jo koulun alkamisesta. Mutta mä en vielä haluis siirtyä koulun penkille. Kun nyt musta tuntuu että mä haluun jotakin. Ja en ehi etsiä sitä koulun aikana, en millään. Mutta tiiän että tällä kertaa se on mun saavutettavissa. Sitä ennen haluun kuitenki päästä seitsemänteen taivaaseen. Keinolla millä hyvänsä. Haluun sen hyvän ihanan tunteen minkä saa kesäsateesta, yön yli valvomisesta ja kavereitten kanssa juttelemisesta. Vielä on viimenen viikko ennen koulujen alkua aikaa leikkiä ihanien kavereitten kanssa metsässä niin aikuista merirosvo vaatteet päällä ja paljain varpain.

Itku tässä tulee kun vaan ajattelenki sitä että tää on viimenen kesä ala ikäisenä. Ens kesästä tulee täysin erilainen. Mulla on kauheesti suunniteltu juttuja ja pitää tavata tuttuja ja kaikkee. Ja syyskuussa räjähtää. Miettikää vaan että miks (: 

xoxo iitu

Ei tää oo enää mikää mikä maa, mikä aika, ja mikä valuutta?

Aika kuluu nopeesti. Liian nopeesti. Kohta kesälomaki loppuu. Ja mä en oo saanu sitä mitä haluun. En oo yrittäny tarpeeks. Mutta ei sillä nii välii. Taiku siis oon edistyny siinä jutussa ihan pikkusen. Ja siitä oon onnellinen. Mutta tuntuu ettei muuta saa tehtyy. Veljen synttäri lahja - ihan keske, vaatekaapin siivous - ei tehty. Kalenterin koristelu - no on siinä pari kuvaa ja neki meinaa irtoo. Tyttöystävä - ai täh? Ei.

No joo. Mulla on kuitenki kokonaisuutena ollu ainakin tähän mennessä iha muksun riehaisaa. Oon istuksinu myöhään rannalla ja valvonu öitä. Syöny paljon jädee ja laulanu kamsujen kanssa. Mökkeillykki oon (:  vielä elokuussa pitäis lähtee viikoks metsään leikkimään merirosvoa. Sitä ootan enemmän ku innolla. 

Mutta nyt harvinaisen ryytynyt Iita kiittää ja kuittaa. Puspus

Kun yksi vain merkitsee

Yksi kahvi kiitos. Vaan yksi tunti enään aikaa. Yhden bändin vuoksi. Yksi unelma. Yksi elämä. Yksi yö. Yksi päivä töitä. Yksi ihminen joka saa tuntemaan. Yksi.

Avatkaa ne tiet mun puolesta mun sydämeen. Niin että nään kunnolla mitä siellä on sisällä. Jotta tiiän mikä siellä tällä hetkellä on tärkeintä. Ei vaan sen takia että löytäisin kaiken kadotetun vaan jotta tajuisin mikä ja ketkä mulle tällä hetkellä merkitsee eniten. Kannattaako nauttia niistä hetkistä joita ei pääse kokemaan taas vuoteen vai nähdään jtn joka menettää tärkeytensä tavallisuutensa js pysyvyytensä tähden. Ei mitään osaa arvostaa ennen ku sitä ei sitten ookkaan. 

Kuten hyvät ihanat kaverit ja ystävät. Tai perhe. En pysty ajattelemaan tarpeeksi selvästi. Mutta sen tiiän ettei mun tee mieli huolestuttaa ketään. Kaikki selkeytyy ajallaan ja omalla painollaan. Uskokaa vaan. Mäki uskon. 

Mutta ikävä tulee olemaan hirmuinen. Niin niitä tavallisia ja myös niitä hetken päästä olemattomia asioita. Ikävää mä tällä hetkellä tunnen. Ku kaikki muut on.....

                               ....ruississa.

24 tuntia pelkkää unohdusta

En tiiä mitä sanoa. Tuntuu vaan kaikki tosi rankalta. Ei pahasti. Mut sillein että jotain varmasti on sydämellä. Ja tottakai haluan siitä eroon. Mutta ekaks pitäis selvittää et mikä se juttu on.

Musta tuntuu että mun pitää unohtaa. En tiiä mitä, ei kyllä shampoo pulloa tai biksuja. Mutta unohtaa joku muisto tai ihminen. Se kuulostaa kauheelta. Mut ei, ei se luultavasti oo. Joskus nimittäin pitää vaan koittaa unohtaa. Ja mä unohdan ku tiiän mitä mun pitää unohtaa. 

Tänään on mun pikkusiskon konfis. Taas tää sama stressi mikä on aina kun jotkut juhlat on tulossa. Siis tuolta perheen vanhasta päästä. Mitään ei muka oo tehty vaikka kaikki näyttää valmiilta. No mut, toivottavasti pikkusiskolle tulee hauska juhla! 

Mä olen vapaa, mutta kuolen joskus

Mä varon. Varon paljon asioita. Ja se rajottaa kauheesti. En esimerkiks pysty opettelemaan mitään temppuja skeitillä. Ja se suututtaa. Aina lopetan ennen ku alotan. En oo kaatunu ku kerran lonkulla. Koska varon paljon. Meen lujaa. Mutta varovasti. Potkin lujaa. Mutta varon paljon.  Mä en haluis varoo nii paljoa. Se estää paljon tekemästä kaikkee hauskaa ja mukaisaa. Mut nyt mä oon vähän ajatellu ryhdistäytyä. En pysty nauttimaan täysillä elämästä kun aina mietin että, mitä jos... entä sitten kun... en mä haluu enää sillein ajatella noin.

 Haluun oppia nauttimaan elämästä.

Mulla on kesä projekti. Broidilla on synttärit 26.7 ja lahjaks muokkaan sen dekkii semisti niin et siit tulee enemmänki cruiseri. Se on tosi vanha ja aika kulunu lauta nii katotaa mitä saan siitä tehtyy (: Vasta lahjaks se sit maalaa mun lonkkuun uuden kuvan (: Inspiksenä siinä toimii Muchan maalaukset. Siihen tulee sen tyylinen merenneito ja värisävyt tulee oleen hyvin rauhallisia ja pastellisia. Tuun varmasti rakastamaan sitä.

Ja nyt voin vielä hehkuttaa vähän sitä kuinka ihanan kevyt ja onnellinen olo mulla on (: Kesätyö on parasta. Ihmiset on ihania ja kesä on rakkaus. On vaan ikävä lonksua mutta huomenna nään senkin ja en oo kyllä ihan varma että pääsenkö rullaamaan jos veliseni on alkanu jo tekemään tota lautaa. Mutta saan sitten kulkea veljen laudalla (:

Ihanaa juhannusta kaikille, ja muuten mitä teette jussina????



Tattooos

Tattoos are the real art

Tatuoinnit on ihania, tatuoinnit on taidetta. En jaksa höpöttää enempää vaan kuvaplash parista, muutamasta, kymmenestä, kymmenistä kenties ihanista, mun mielestä ihanista tatuoinneista ja viimesenä sellanen minkä itte haluaisin:

 

Mulla on unelmia.. Sen kaikki luultavasti jo tieskin. Ja yksi niistä on se että saisin tatuoinnin. Ei vaan tatuointeja. Monta ihanaa tatuointia. Värikkäitä, mustavalkosia, suuria, pieniä. Merkityksellisiä, merkityksettömiä. Ja voin kuvitella itteni sitten joskus mummona kävelemässä rannala jonkun eläkeläisryhmän kanssa ja olisin ylpee mun tatuoinneista. Ja sillon tatuoinnit varmaankin on jo niin yleisiä etten olisi mikään ilmestys.

Kertokaa mulle mitä mieltä itte ootte tatuoinneista ja siis mun oma unelma tatuointi on siivet selkään, olenhan mä pieni enkeli (;

Storys and books

Missäs muuallaku omaasa rakkaassa lukiossa se kirjottaminen sitten loppujen lopuks onnistuu, täällä inspiksen tyysijassa. Avoimet ovet käynnissä ja koulu täynnä tulevia Kallion lukiolaisia tällä hetkellä kun kirjottelen. Yritin kirjottaa kotona mut siel ei oo samanlaine ilmapiiri ku Kallion lukiossa. Nyt pari sanaa tästä mainitsemastani unelmien paikasta.

Kallion lukio on lukio muiden joukossa, mutta mikä sitten tekee tästä niin erityisen. No ehkä se ett täällä on mahollist opiskella kans ilmasutaito aineita jotka piristää päiväämukavasti ja tekee opiskelusta mukavaa. Päivät on pitkiä ja tilat tukalat (onhan meitä 300 oppilaalle rakennetussa koulussa 500) mut tääl on tilaa jokaiselle. Ainaki musta tuntuu siltä. Ja siks rakastan tätä rakennusta ja koulua.

Lukeminen on yks parhaista tavoista viettää vapaa-aikaa. Mulla menee helposti muutama kirjaa kuukaudessa, ja jos bussissa ei oo lukemista nii tylsistyn ja nukahan. Kirjat on kertomuksia ihmisten elämistä tai keijujen, ja se tekee niistä niin maaageita.

Välillä ihmettelen että mistä joku tarina on saanu ideansa, mut sehän on ilmiselvää: jostain mitä on tapahtunu tai jostain mitä vois vaikka ehkä tapahtua, yksinkertasta, eikö vaa?! Ja musta tuntuu että mun satu maailma on hieman mustavalkonen ku luen joko jotain ällön romanttista TAI  yli satumaista keijuista :D Mut eihän siinä mitään pahaa oo, vaik ei kyllä kauheesti tää aivokapasiteetti kasva, mut sitten luin kerran ELÄMÄKERRAN, ja se oli hämmästyttävän hieno kokemus, rakastuin siihen kirjaan! Joten ehkä alan laajentamaan mun lukemisaluetta!

Perjantaina kävin ostamassa mulle Lonksuun uuden gripin, ja aattelin pistää sen kiinni täs ennen hiihtolomaa, ja kuvata sen joten pääsisitte näkemään kuinka sählään sen kanssa! :D ja sit tänään leivoin aamulla sämpylöita ja kohta kavru tulee meille ja tehään American chocolatechip cookieita!











Jes ihanaa koeviikkoa kaikille <3

Terv Iituli
And chekc my twitter: https://twitter.com/ipa_na

And facebook: https://www.facebook.com/iita.stenberg?ref=tn_tnmn