saaristo

Ilta hämärässä on helpompi hengittää. Sydän jättää välistä. Tasainen hengitys katoaa ja muuttuu satunnaiseksi, katkonaiseksi. Ajatukset eivät tahdo pysyä kasassa. Koitan muodostaa lauseita mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta. Piirrään hennosti ääretöntä sun polveen, ei sanaakaan. Jatkan piirtämistä, liike muuttuu kokoajan helpommaksi. Oivallan paljon asioita, ja yhtäkkiä sanojen, lauseiden muodostus onnistuu helposti. Sanon sanoja, on se vielä hankalaa, mutta puhun. Elämä osaa yllättää. Ei saa arvailla, vaan antaa ajan mennä. Ihastua hetkeen ja huomata jälkeenpäin olevansa syvällä kuopassa. Toivon vaan ettei kaikki olis ohimenevää ja tästä jäis jotain käteen. Kyllästyminen on mun paheista suurin, tai ehkä nyt sä oot jo suurempi.