Kosteat silmät, kostea ilma, kostea ilta. Alkaa kesä mennä yli. Onneks syksy tulee. Haluun sytyttää kynttilöitä. Syödä marenkia.
Mietin sitä mitä pitäisi miettiä, ihmiset puhuu ongelmista ja musta tuntuu et ei ongelmia oo missään. Tai tottakai on, kaikenlaista, mut ei mitää vakavaa. Oonko vaa sokee? Tuntuu vaa et oon niin super onnellinen.
Saduissa on aina satumaista, elämässä kaikki on aina todellista, tosielämään perustuvassa sadussa on hitunen molempaa. Kaiken voi sekottaa keskenään, cokista fantaan, jätskiä kaakao jauhoon. Fiilikset voi sekottaa keskenään, pelon ahistukseen ja onnen suruun. Mitä jos jossain vaiheessa alkaa pelkäämään sitä et on onnellinen. Et ei muka sais olla onnellinen. Kaadan lasiin vanilja cocista ja mulle nousee hymy huuleen. Syön irttiksiä ja mut valtaa ihana onnen tunne. Tarve sekottuu addiktioon. Mut mielihyvää siitä silti saa. Elämä on nautintoja, elämä on elämyksiä, ihania kotihetkiä, ihania ihmisiä. hyvää ruokaa, paheita ja söpöjä puheita. Jos niistä asioista on riippuvainen niin okei. Elän kerran, ja haluun elää onnellisena.
omituinen onnellinen stressivapaa Iita ♥
