Nyt kaikki järjestykseen!

Löysin tänään jotakin joka tuo ja luo paljon onnea mun elämään. Asioiden järjesteleminen. Istuin 40 minuuttia nojatuolissa kuuntelemassa musiikkia ja kerimässä yhtä lankasykeröä. Sillä hetkellä se tuntuu just siltä mitä mun pitääkin tehä, ja tiesin et se vaikuttaa lopputulokseen. Niin siis mihin loppu tulokseen? Siivosin tänää mun huoneen iha kokonaan. Mun huone on nyt aivan ihana! Laitoin vähän lisää valoa tänne, ja tein Vansin kenkä bokseista lehtitelineet. Vaihoin vähän stereoitten paikkaa ja järjestin mekot ja lipastot - laitoin laukut nätisti naulakkoon roikkumaa, ja pari ihaninta vaatetta näkyville henkarissa roikkumaan. Kauneutta kaikkialla.

Mä oon rakastunu, mut vaan vähän myöhässä. Kaikki muut on rakastunu jo aikoja sitten, Arctic Monkeys. Jos sanon että seksikäs ääni, nii se ei oo riittävä ilmaus siihen mitä kuulen ku AM soi kuulokkeissa. Mä oon jossain toisessa ulottuvuudessa. Kaukana siellä missä kaikki on kauniita ja onnellisia. Ja kaikilla on joku jota rakastaa. Mä ainakin rakastan.

Viimeset viikot lapsena, siis numeroissa, vikat viikot. Mä en kasva koskaan. Sanoinki jo et asioiden järjestäminen rauhottaa mua, ja siks tuunki nauttimaan siitä ku saan järkätä synttärit. Heti ku ihmiset astuu ovesta sisään ne saa valita yhen ystävä korun, korut teen itte. Teemana on muistot ja nuoruus - melkein lapsuus. Tulee mango-mansikka kakku, jossa on vaahtokarkkimassa päällä ja 18 kynttilää. Musiikkia ja lonkkausta. Ennen iltaa ku muut kavrut tulee nii tyttöjen ilta! Sauna. Koristelusta tulee jotain Iitamaista, paperikukkasia, valokuvia ja sellasia viirilippujuttuja, karkin värisiä. Mun synttäreissä ei juhlita aikuistumista vaan ikuista lapsena oloa. Kait voin jo alkaa niitä suunnitella vaikka niihin on vielä aikaa!

Rakkauspakkaus Iita rakkaudella, pus!

Tuhansia suuntia ja tuhansia tarinoita

Tuttu ja turvallinen. Sanat soljuvat suusta. En huomaa kylmää, vain lämmön joka välillämme on. Maisema saa mielen kirkkaaksi. Saa ajatukset sanoiksi ja mutkikkaat ongelmat selviksi. Näitä hetkiä ei ole elämässä liikaa. Joskus pohdin sitä, että pitääkö elämässä muistaa enemmän niitä asioita jotka ovat elämässä aina olleet vai kokea kaikkea uutta ja tuntematonta. Tänään päädyin siihen tulokseen, että pitää oppia solmimaan nämä asiat yhteen. Voi kokea uusia asioita tuttujen ja tärkeiden ihmisten kanssa. Voi toteuttaa yhteisiä unelmia ja tukea toista hänen unelmien toteuttamisessa. Meillä on aikaa.

Sanon sen liian harvoin kuinka tärkeä olet. Kuinka upea ja olennainen osa olet elämääni. Kuinka onnekas olen kun saan olla kanssasi. Viettää unohtumattomia hetkiä ja jakaa ajatuksia. Katsoa merta tai kuunnella musiikkia. Elämässä ei ole turhan monta sinun kaltaista. Niin kultaista henkilöä. On vain yksi sinä. 

Ja minä, me. 

Paljon on vielä tuntematonta. Ja asioita joita täytyy oppia arvostamaan. Paljon elettävää. Eletään tässä hetkessä ja katsotaan tulevaisuuten vasta myöhemmin. Sitten kun siltä tuntuu. Kun aika on oikea. Ostetaan kultainen kahvimuki ja juodaan aamu kahvit siitä joka aamu tästä päivästä eteenpäin. Ja kun katson sitä mukia. Muistan miksi ostin sen. Koska aamukahvi on aamun kultainen hetki. 

Huomenna vasta kahteentoista kouluun. 

Rakkaudella Iita

Tattooos

Tattoos are the real art

Tatuoinnit on ihania, tatuoinnit on taidetta. En jaksa höpöttää enempää vaan kuvaplash parista, muutamasta, kymmenestä, kymmenistä kenties ihanista, mun mielestä ihanista tatuoinneista ja viimesenä sellanen minkä itte haluaisin:

 

Mulla on unelmia.. Sen kaikki luultavasti jo tieskin. Ja yksi niistä on se että saisin tatuoinnin. Ei vaan tatuointeja. Monta ihanaa tatuointia. Värikkäitä, mustavalkosia, suuria, pieniä. Merkityksellisiä, merkityksettömiä. Ja voin kuvitella itteni sitten joskus mummona kävelemässä rannala jonkun eläkeläisryhmän kanssa ja olisin ylpee mun tatuoinneista. Ja sillon tatuoinnit varmaankin on jo niin yleisiä etten olisi mikään ilmestys.

Kertokaa mulle mitä mieltä itte ootte tatuoinneista ja siis mun oma unelma tatuointi on siivet selkään, olenhan mä pieni enkeli (;