viimein

Muistan vaan sulkeneeni oven. Se oli aina kiinni. Huusin seinille, kostin sen iholle. Lasin siruja jalkapohjassa, ikuista kipua. En ole tämä. Olen erilainen, mulla on hyviä ominaisuuksia, mulla on taitoja, mulla on osaamista, mä pystyn, mä voin. mä en vaan jaksa.

Jos ei muista, ei voi surra. Pyyhin kaiken. Nyt koetan vanhoja asioita kaivella. Mitä järkeä. Muhun sattuu. Saako sattua. Ei kukaan antanut lupaa näistä asioista puhua. En tiedä kenelle saa kertoa ja ketä ei vaan kiinnosta. Jostain on alettava, nyt on pakko puhua. 

painava varjo

Tää puristaa, tuntuu painavalta varjolta. Kangistaa, painaa maata vasten, niin ettei pääse ylös hengittämään puhdasta raitista ilmaa. Luomet painuu ja sä painostat. Kuulostat kaukaiselta, kuulostat ilkeeltä. En tahdo, en pysty, en jaksa, en kykene. Jalat pettää, kaadun. Haavoittunut lintu keskellä kenttää, nostakaa mut, viekää suojaan, paikatkaa ja parsikaa. Naamari naamalle ja takaisin arjen pyöritykseen. Viskatkaa tuntemattomaan ja antakaa epäonnistua. Uskokaa, kun se toinen sanoo: " ei se vaan osaa". Totuus tulee tuntemattoman suusta, siitä mun toisesta puoliskosta. Ikävä oli, ei ole enää. Karmeita ajatuksia, joita pyrin juoksemaan pakoon. Nyt haavoilla - ei vaan ole voimia.

kahville

Sun on sitä vaikee ehkä ymmärtää. En vielä mäkään osaa sitä selittää. Kauneimpia asioita joita oon nähnyt, tasapainoisimpia juttuja mitä oon maistanut. Yhteisö, jossa on voimaa. Rakkautta joka kantaa. Voidaan yhdessä muuttaa asioita, tai olla muuttamatta. Voidaan mahdollistaa tää sadoille, tai keskittyä siihen ihan vaan kahdestaan. Saadaan tuoda iloa meille, teille, noille ja myös muille. Voidaan kaataa, tamppaa, hörppiä ja punnita. Tai voidaan vaan tilata.

Kanelia, vadelmaa, nektariinia tai vaikka mustikkaa. Nyt menit sekasin, no oota, mä näytän sulle tulevaisuudessa miten tää homma toimii. Voit uskaltaa tai pysyä tutussa, suklaassa, pähkinässä, karamellissa. Mä kaipaan hapokkuutta ja tasapainoa - sä haluat lempeitä makuja. Onneks se on kaikki mahdollista, kun vaan yhdessä kokeillaan ja jutellaan.

tunteettomille

Hengähdän hetken, annan aikaa. Tunnen hetkessä, ihastun sekunneissa, unohdan minuuteissa. Olen tottunut tulemaan vastaan. Olen elänyt loisena, toisen elämässä. En osaa muokata mitään omakseni. En ole valmis tällaiseen uudestaan. Tarvitsen kaiken tai ei mitään. Onnun kuunnellessani lumihiutaleiden putoamista maahan. Onnun kanssasi jokaisen hetken. Me onnutaan.

Korkealentosta ja levotonta toimintaa ilman suunnitelmaa. Tahdon suudella sua kunnes pyydät lopettamaan. Kiireen keskellä pystyn hetkeksi pysähtyä sun kasvojen kohdalle. Saat mut raivostumaan, saat mut kiukustumaan. Saan mut raivostumaan, saan mut kiukustumaan. Sovitaan ettei olla, sit on helpompaa. Sovin etten ole.