Nyt kaikki järjestykseen!

Löysin tänään jotakin joka tuo ja luo paljon onnea mun elämään. Asioiden järjesteleminen. Istuin 40 minuuttia nojatuolissa kuuntelemassa musiikkia ja kerimässä yhtä lankasykeröä. Sillä hetkellä se tuntuu just siltä mitä mun pitääkin tehä, ja tiesin et se vaikuttaa lopputulokseen. Niin siis mihin loppu tulokseen? Siivosin tänää mun huoneen iha kokonaan. Mun huone on nyt aivan ihana! Laitoin vähän lisää valoa tänne, ja tein Vansin kenkä bokseista lehtitelineet. Vaihoin vähän stereoitten paikkaa ja järjestin mekot ja lipastot - laitoin laukut nätisti naulakkoon roikkumaa, ja pari ihaninta vaatetta näkyville henkarissa roikkumaan. Kauneutta kaikkialla.

Mä oon rakastunu, mut vaan vähän myöhässä. Kaikki muut on rakastunu jo aikoja sitten, Arctic Monkeys. Jos sanon että seksikäs ääni, nii se ei oo riittävä ilmaus siihen mitä kuulen ku AM soi kuulokkeissa. Mä oon jossain toisessa ulottuvuudessa. Kaukana siellä missä kaikki on kauniita ja onnellisia. Ja kaikilla on joku jota rakastaa. Mä ainakin rakastan.

Viimeset viikot lapsena, siis numeroissa, vikat viikot. Mä en kasva koskaan. Sanoinki jo et asioiden järjestäminen rauhottaa mua, ja siks tuunki nauttimaan siitä ku saan järkätä synttärit. Heti ku ihmiset astuu ovesta sisään ne saa valita yhen ystävä korun, korut teen itte. Teemana on muistot ja nuoruus - melkein lapsuus. Tulee mango-mansikka kakku, jossa on vaahtokarkkimassa päällä ja 18 kynttilää. Musiikkia ja lonkkausta. Ennen iltaa ku muut kavrut tulee nii tyttöjen ilta! Sauna. Koristelusta tulee jotain Iitamaista, paperikukkasia, valokuvia ja sellasia viirilippujuttuja, karkin värisiä. Mun synttäreissä ei juhlita aikuistumista vaan ikuista lapsena oloa. Kait voin jo alkaa niitä suunnitella vaikka niihin on vielä aikaa!

Rakkauspakkaus Iita rakkaudella, pus!

Tattooos

Tattoos are the real art

Tatuoinnit on ihania, tatuoinnit on taidetta. En jaksa höpöttää enempää vaan kuvaplash parista, muutamasta, kymmenestä, kymmenistä kenties ihanista, mun mielestä ihanista tatuoinneista ja viimesenä sellanen minkä itte haluaisin:

 

Mulla on unelmia.. Sen kaikki luultavasti jo tieskin. Ja yksi niistä on se että saisin tatuoinnin. Ei vaan tatuointeja. Monta ihanaa tatuointia. Värikkäitä, mustavalkosia, suuria, pieniä. Merkityksellisiä, merkityksettömiä. Ja voin kuvitella itteni sitten joskus mummona kävelemässä rannala jonkun eläkeläisryhmän kanssa ja olisin ylpee mun tatuoinneista. Ja sillon tatuoinnit varmaankin on jo niin yleisiä etten olisi mikään ilmestys.

Kertokaa mulle mitä mieltä itte ootte tatuoinneista ja siis mun oma unelma tatuointi on siivet selkään, olenhan mä pieni enkeli (;

Once upon a time...

Tarinat, tarinat kertoo jostain muusta kuin tosielämästä. Tarinat saa mielikuvituksen laukkaamaan. Tarinat saa sut uskomaan sellaseen mikä ei sais oikeesti olla totta, tai siinä ei olis mitään järkeä jos se olis totta. Mut kuitenki tarinat on isoiso osa mun elämää ja ne on innoittanu mun unelmia ja habitusta. Musta olis ihanaa olla Prinsessa Ruusunen tai Lumikki tai Helinä- keiju. Mutta jos mä olisin joku niistä olisin yliluonnollinen eikä mua oikeesti sit olis.

 Rakastan keijuja. Keijut ja siivet. Keijujen siivet on aina saduissa ihanan värisiä, ihanan muotosia, ja niillä pystyyy lentämään! Keijuilla on kans aina ihanat vaatteet, sellaset riekaleiset värikkäät mekot. Ja niitten hiukset on aina sileet ja ihanan väriset ja hiukset sopii niitten luonteeseen ja kaikkee ihanaa.

Sitte saduissa on aina tietysti komeita prinssi uljaita. Sellasia joilla on lihaksikas rintakehä, siistit vaatteet ja muutenki ne on aina komeita. Joten miks saduista ei tykkäis?? Mutt aina ne prinssit onki jo varattu ja sit siitä tarinasta menee idea... No joo, ei se mitää kyl niit prinssei onneks on tosi elämässäki, mutta välil tuntuu et kaikki tosi elämänki prinssit on varattuja, ja jäljel on enää vaa ne Raspuuttinit.

Mut mitä jos elämä oiski satua, tai siis samanlaista ku tarinoissa. Jos vaikka esim toivois et nyt haaluun ihanan uuden mekon nii se vaan ilmestyis päälle. Mut hei tarinoissa on kanssa aina ne pahikset, koko maapallohan ois ihaaan täynnä pahiksii koska jokaiselle pikkuprinsessalle ois joko oma paha äitipuoli tai joku inhottava setä joka seurais sua kaikkialle. Se ei olis kiva!

Mutta sadut on kyllä aivan ihania, mut kirjoissa. Sadut saa sut pois tästä maailmasta jos sitä tarviit ja ne saa unelmat lentämään ja mielikuvituksen juoksemaan ja ne innostaa ainakin mua.

Rakkautta ja taijanomaisia hetkiä rakkaat puspus.
Kuvat weheartit.com