Särähdyksiä

Saarrettu sinnikkyys tuulen keskiössä. Kauheeta myöntää kaiken sen turhuus. Uskoin vielä hetki sitten sen raakuuden vievän meidät loppuun asti. Sain kuitenkin tarpeekseni ja lopetin kaiken ennen kuin se alkoi. Voisimme luoda uutta, jos jaksaminen riittäisi. Tässä vaiheessa on kuitenkin pakko luovuttaa, veit voiton ja teit kaiken just niin kuin oli ohjeistettu. Alusta loppuun, ilman jälkeä. Kirkkaassa sairaassa olemuksessasi oli uskallusta, jota pelkäsin. En ymmärrä vaikka kuinka yritän. Aika valuu läpi sormien.

Kaikki sujuu hyvin, vähän hukassa, sopivasti hukassa. Siemaus siemaukselta ilta muuttuu sujuvammaksi, kaatuneita katulamppuja tien vieressä. Monia hukattuja mahdollisuuksia, niin kuin aina, okei. Sivussa pari lanttia pahan päivän varalle, sit kun lunta on maassa ja asteita alle - 15.

Satakieli

Harhailen usvan saattelemana sateiseen saareen. Saatan olla humalassa, tai vain unen omaisessa maailmassa. Kätesi kättäni silittää, suu hymyilee salaa hiljaista hymyään. Kaadamme lisää. Iholla salaa kulkevat katseet, suunittelemattomat sovitut silmäykset. Voin tuntea kuinka aika kuluu hitaasti meidän hengityksen tahdissa. Saamme. Saamme kuulla sen rytmin, elämän rytmin. Ikiaikaista taian omaista uskomusta inhottavaa pakonomaista valintaa. Viisi vaihtoehtoa, yksi oikea valinta. Loman tarvetta, haikailua seikkailuun. Olla taivaan alla, aamu kuudelta. Kiitos uus alkoholilaki, oot kultaa!!

ku lunutta

Vaarallista käydä nykyään kävelyllä tässä osassa kylää. Uskon että vain ilmassa voin olla turvassa. Liidän, lennan läpi yötaivaan. Saavutan paikan jonne kuulun, paikan jossa saan juoda viiniä aamu kuuteen asti. Sinikellojen pinnalle on muodostunut vesipisaroita aamun kosteudesta. Kaipaan nurmella loikoilua, hentoa otetta ja aamun ensimmäistä kuppia kahvia auringon lämmittäessä kasvoja. Tik tak ja Nylon Beat.

Kaadan lasin puolilleen. Sulle. Sä katot mua merkitsevästi. Täytän lasin. Ihan piripiripintaan.
Tänään ei iisii, tänää juodaan jotta unohdetaan. Tai sit muistetaan, vaikka ei haluttais. Siin on monta syytä. En avaa niitä, se ois turhaa. Mut tiiän et kyl sä ymmärrät. Harppauksii tuntemattomaan. Oikeesti en ees oo humalassa, vaan vähä hukassa. Mut silti iha kartalla, tähän oon tähdänny. Ylitin itteniki. Kivaa. Ku unta.

horoskooppimerkit

Kuuntelen tarkkaan ohimenevien parivaljakoiden keskustelua. Käytän niitä ennustuksena omalle elämälleni. Orjallisesti kysyn kysymyksen ja odotan minkä lauseen seuraavana kuulen. Koska tulee kevät? "vielä ens viikollekki on luvattu lumikuuroja". Koska muutan? " no ihmehän se ois, en jäis ulos oottamaan". Missä rakastun? "joo joo, no vuonna 2080 oli siinä puhe". Joskus se tuo lohtua. No siis se että on taikauskonen. Kun kaipaa vahvistusta päätöksiin ja jumalaan ei usko. Mä puhun nykyää suoraa, ihan kauheen suoraa. Voin tavallaan luottaa et itellekki sanon kyllä suoraan. Nytki katon aamulla peiliin itteeni ja kysyn et no häh, onko vielä burn out. Eipä kai iha vielä, mutta lähellä on.

Ensin

Tämä kesä, tuo tuleva kesä joka jo häämöttää edessä. Mulla on suunnitelmia. Mulla on toiveita ja pienenpieniä unelmia valmiina. Oon luvannut, en aio jarrutta. Leikitään sitä leikkiä, että saa sanoa vain ja ainoastaan kyllä. Aion käydä kuutamouinneilla, juoda luvattoman paljon puistossa viiniä. Ihastua, rakastua tai olla rakastumatta, ehkäpä intohimoa. Tärkeintä on että saan elää. Kokea uusia asioita. Löydän asunnon, jonne voin rauhassa palata 10 aamulla ilman, että kukaa miettii missä oon luurannu. Voin syödä pastaa aamupalaks ja vohveleita päivälliseks. Voin syödä mun omista astioista, kutsua (yö)kavereita kylään ja mennä lenkille kun siltä tuntuu eikä sitäkään tartte selitellä. En jaksa enää selitellä mun tekemisiä.

vaikka näin

Kuulin jostain huhuja maailmasta jossa saa kuunnella aamusta iltaan rakkauslauluja. Jos mahdollista, haluan sinne. Ostan onnibuslipun halvalla. Matkustan 3 päivää ja 2 yötä saavuttaakseni tämän huhujen lupaaman maan. Toivon siellä näkeväni rauhan. Saamme tanssia aamu kuuteen ja juopua toistemme samettiseen yhteiseloon. Kuvottavan siirappista, oksettavan ällöä. Pelkkää hattaraa ja hapuilevia otteita kohti huomisen aurinkoa. Kerromme salaisuuksia kuiskien jottei muut niitä kuule. Uskallamme katsoa toisiamme silmiin ja unohtua näihin hetkiin. Siivoamme kasvoiltamme entisen elämän ja antaudumme tähän hetkeen. Pyydän anteeksi aiemmin sanottuja sanoja. Mutta niitä emme edes enää tunnista omiksemme, ei siis anteeksi pyydettävää. Ei sitten mitään.

Gaalaa. Juhlaa. Skumppaa. Salmaria. Valkkaria. Ja noh humalaa. Näitten takia on hyvä olla, saavutin yks maanantai tasapainon, elämässä. Kaikki oli sopivassa suhteessa toisiinsa ja onnellisuus harteilla. Tasapaino, sitä haen nyt taas joka päivä.

Rakkaudella Iita