Kait

Tilanteet on kuvia mun pään sisällä. Muistan ne hetket kun mietin, mietin että mitä sitten. Millään ei ollut väliä. Kaikki oli järjeseätelmällistä ja loogista. Tää on ollu pitkä reitti tajuta että aina järki ei loppupeleissä oo se viimenen asia jota pitää miettiä. Mä syön aamupalaa, kyllä. Mutta pystyn elämään ilmanki varsinki jos oon kauheen väsyny. Mulla on kaks peittoa, joskus nukun molemmilla mut yleensä se toine hilluu vaa siinä sängyllä sillai turvana, odottamassa toista ihmistä. Voi kuule mulla on niitä kynttilöitä huoneessa. Aamusin, päivisin ja iltasin. Välillä unohda. Ittekki omat rutiinini. Sä muistat ne paremmin ku mä.