homo

me yhdessä juhlimassa
terassit auki
baarista saa vihdoin ja viimein juomista
viini virtaa ja laseja kaatuu
tuntuu kuin kaikki olisi ennallaan
sä olet siinä, ja sä ja sä he joita on jatkuva ikävä
tunnen kuuluvani taas joukkoon, en ole liian sitä ja liian tätä olen juuri oikeassa paikassa ja onnellinen

 "VITUN HOMO" 

mit, mitä, anteeks mitä just tapahtu? Mitä? 

Älä käy käsiks kiitos, 

sun huuto jo satuttaa ja ahdistaa 

Tarvii jo itsensä kanssa taistella, niin ei tartte tulla tuntemattomana korvaan huutamaan 
vielä ottaa kiinni
Tarrauduit sun vihamielisillä nyrkeillä ja sanoilla, sulle se oli vain humalainen mieliteko, me mietitään sitä tästä eteenpäin aina kun kuljetaan näitä katuja
Sä luulet, että sulla on oikeus mutta pidä huoli omistas
Onneks me melko usein kuljetaan laumoissa, se on itsesuojelua.

tässä

Sanoin asioiden olevan kunnossa, että kaikki on järjestyksessä. Ei ole tapahtunut mitään, minkä takia näin ei olisi. On kuitenkin. Tai siis ei kuitenkaan ole. Kaikki ei ole järjestyksessä. Olen hukassa. Pitäisi olla itsevarma, pitäisi olla kaunis ja upea, loistaa kauas ja hymyillä. Mitä tehdä, kun mistään näistä ei suoriudu. Uusiin ihmisiin tutustuessa tahtoisin huutaa mun pahasta olosta, mutta se ei kuuluu tavalliseen tutustumisrituaaliin. Ehkä korkeintaan kerrotaan, että tänään ei naurata, katotaan huomenna uudestaan. 

Nyt olen taas pysynyt kasassa kiitettävän pitkään, mutta sen seuraukset tuntuu. Ne tuntuu siltä kuin pitäisi repiä jokainen raaja irti hitaasti itse paljain käsin. Pitäisi murtaa käsi sormi kerrallaan ja itse vaeltaa sairaalaan parsittavaksi. Koen etten (o)saa hakea apua ennen kuin kipu on fyysistä. Vaikka läheiset ovat huolissaan, itse olen eniten. Miten tämä voi olla näin vaikeaa. Koen vain valittavani, mutta pelkään romahtavani. Romahtavani niin, etten pääse enää ylös. Pimeys ei oo kaukana.