Nyt kaikki järjestykseen!

Löysin tänään jotakin joka tuo ja luo paljon onnea mun elämään. Asioiden järjesteleminen. Istuin 40 minuuttia nojatuolissa kuuntelemassa musiikkia ja kerimässä yhtä lankasykeröä. Sillä hetkellä se tuntuu just siltä mitä mun pitääkin tehä, ja tiesin et se vaikuttaa lopputulokseen. Niin siis mihin loppu tulokseen? Siivosin tänää mun huoneen iha kokonaan. Mun huone on nyt aivan ihana! Laitoin vähän lisää valoa tänne, ja tein Vansin kenkä bokseista lehtitelineet. Vaihoin vähän stereoitten paikkaa ja järjestin mekot ja lipastot - laitoin laukut nätisti naulakkoon roikkumaa, ja pari ihaninta vaatetta näkyville henkarissa roikkumaan. Kauneutta kaikkialla.

Mä oon rakastunu, mut vaan vähän myöhässä. Kaikki muut on rakastunu jo aikoja sitten, Arctic Monkeys. Jos sanon että seksikäs ääni, nii se ei oo riittävä ilmaus siihen mitä kuulen ku AM soi kuulokkeissa. Mä oon jossain toisessa ulottuvuudessa. Kaukana siellä missä kaikki on kauniita ja onnellisia. Ja kaikilla on joku jota rakastaa. Mä ainakin rakastan.

Viimeset viikot lapsena, siis numeroissa, vikat viikot. Mä en kasva koskaan. Sanoinki jo et asioiden järjestäminen rauhottaa mua, ja siks tuunki nauttimaan siitä ku saan järkätä synttärit. Heti ku ihmiset astuu ovesta sisään ne saa valita yhen ystävä korun, korut teen itte. Teemana on muistot ja nuoruus - melkein lapsuus. Tulee mango-mansikka kakku, jossa on vaahtokarkkimassa päällä ja 18 kynttilää. Musiikkia ja lonkkausta. Ennen iltaa ku muut kavrut tulee nii tyttöjen ilta! Sauna. Koristelusta tulee jotain Iitamaista, paperikukkasia, valokuvia ja sellasia viirilippujuttuja, karkin värisiä. Mun synttäreissä ei juhlita aikuistumista vaan ikuista lapsena oloa. Kait voin jo alkaa niitä suunnitella vaikka niihin on vielä aikaa!

Rakkauspakkaus Iita rakkaudella, pus!

vannon, että uudestaan, uudestaan hyvä tulee

Piinaa, piinaavaa, välipäivät tukehduttaa niiden nihkeydellä. Laitan naaman turhan takia kauniiksi, varmaan se on turhaa myös jouluaattona. Tai sitten ei, haluan olla kaunis, onhan silloin jouluaatto. Tänä vuonna vain en jaksa juhlia yltäkylläisyyttä, en tarvitse paljoa lahjoja, paljoa ruokaa, tai monia ihmisiä. Haluan kyllä paljon kynttilöitä palamaan, nimittäin rakastan tulta. Tuli on aina ollut kaunista, se elää omaa elämäänsä. Lämmittää ja rauhottaa, ei piinaa.

Sammutan valot huoneestani ja annan kynttilänvalon valaista kasvoni. Huoneessani on yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kuivattua kukkaa. Kaikki muistuttaa minua jostakin. Kukkia annetaan kun tapahtuu jotain iloista, tai kun kiitetään toista. Kukat ovat kauniita. Ja yksi rautalanka kasvi.. Puu. Kukka joka joi itsensä humalaan, ja nuokkuu pää alaspäin.

Kuuntelen omaa ääntäni, kuulen sen kuin stereoista. Vaikka minä kyllä puhun, näen huulteni liikkuva kun tuijotan itseäni silmiin peilin kautta. Kohta pyörryn, lopeta tuo tuijottaminen. En ymmärrä tätä kaaosta, joka on pyörinyt tässä nyt jonkin aikaa. Ei viimeksi jännittänyt, nyt jännittää. Jännitys tuntuu kivalta, nyt löytyi tunnetta. Iloitsen ja en sure. Saan pukea päälle kaikkea kaunista ja näyttää upealta niin, että toiset kuolaavat. Rakastan vaatteita ja rakastan muotia, mutta minulle kaikki mikä on vanhaa on uutta. En poista vanhoja kuvia vaan lisään uusia.

Kaadutko kanssani. Jos kaadun, kaadutko sinä? Vastaa kyllä. Sno eetä kaadut. En halua olla yksin. Hädän hetkellä tarvitsen sinua, enemmän kuin muita. Unohduttaisiin kaksistaan yksinäisyyteen. Ei olisi muita, ei olisi meitä. Olisi vain minä. Olisi vain sinä. Ei edes meitä. Mutta me kaksi, yksinäämme, olisimme yhdessä. Mutta kuitenkin yksin. Toivon vain eetä kaadut jos minä kaadun, ja nouset uudestaan ja uudestaan. Koska minä tulen kaatumaan, ja sinä tulet sen huomaamaan. Mutta tiedän että jaksat, olet vahvempi kuin moni muu.


Rakkaudella Iita

Suukkoja sinulle

Mun kelllo hajos lopullisesti. Miks justiinsa nyt? Ku en enään osaa elää ilman sitä. Ehkä nyt on se hetki vuodesta ku pitäis oppia elämään ilman, että miettii koko ajan mitä kello on. Mulla onkin oikeestaan ajantuntu jo kadonnut. Koulu alkaa miten sattuu, ja loppuu millon huvittaa. On teatteria ja matikkaa ja enkkua ja vanhat. Ei muuta. Ja teatteriki loppuu ens viikon jälkeen. Onhan nyt enään 15 päivää jouluun. En käsitä, kohta se jo on. Joulu. Tänää avasin joulukalentereista luukun 9. Partiolaisten adventtikalenterista tuli piparkakkutalo. Ja niin tuli suklaakalenteristaki. Piparkakkutalo.

Viime perjantai. Itsenäisyyspäivä. Meillä oli partion takia kirkko. Mä sitten luin psalmin. On hämmentävää näin tällasena "en ole varma mihin uskon, mutta en kyllä Jumalaan" - ihmisenä lukea jotain erittäin Jumalaa ylistävää. Onneks en nauranu ku luin sitä. Mulle tuli kiitoksia, hyvä lukurytmi, kuulosti siltä että oikeasti ajattelit sitä mitä luit. Joo nii varmaa ajattelinki, mutta en muista tekstistä enään yhtään mitään. Kirkon jälkeen meillä oli lippujuhla, missä meijän pienet sudarit ja ihanat seikkailijat sai antaa ikäkausi lupaukset. Ja meki saatiin (: me samoajat. Hihii, siellä me oltiin salin edessä ja lausuttiin lupaus kolme sormea otsalla. Sitten sain kans toisen yllätyksen. Mulle myönnettiin louhisuden solki. Ei se mikään harvinainen solki ole, mutta se merkitsi mulle paljon. Se kertoo etten oo tehny ihan turhaa työtä, ja nyt mun tekee mieli yrittää vielä paremmin. Lisää innostusta.

Rakastan sitä kun ihmiset ihailee mun huoneessa olevia kuvia. Oon leikannu joka ikisen kuvan itte mun pienillä sormilla, oon sommitellu ne niin että jokainen kuuluu siihen missä on. Ilman yhtä kuvaa ei olis kokonaisuutta. Nyt sain mun huoneeseen matonki. Ku isi ja äiti osti yli-ihanan maton meille olkkariin. Se on iso, mutta ei missään nimessä liian. Se on just ku luotu meijän olkkariin. Joku voi ihmetellä miks joku puhuu niin intohimosesti jostain materiasta, mutta mun mielestä se ei oo ihan se ja sama missä sä asut. Asunnosta pitää tehä ittensä näkönen, sellanen että siellä viihtyy ja nauttii olostaan. meijän perheelle se sisustuksen täydentävä palanen oli tänä viikonloppuna matot. Mun huone heräs eloon kun sain ton parin neliön raitamaton tänne mun huoneeseen, ja olkkariin tuli paljon enemmän syvyyttä uudesta 11 neliön persialais matosta.

Rakkaudella Iita

Kaakaopuu.

Kylmät katseet. Kylmät jalat ja kädet. Jalat vievät minua eteenpäin. Suoraan tyhjään. Pidän kävelemisestä. Ja siitä, että voi vain kulkea. Ei tarvitse puhua tai olla sosiaalinen. Maailmassa on paljon sellaista mihin tarvitsisi selityksen jotta sen ymmärtäisi. Mutta en uskonut, enkä usko vieläkään. Olen liian nuori uskomaan. En tiedä mihin uskoa. Uskon varmaan sitten joskus johonkin.

Lumi sulaa ennen kuin se osuu maahan. Hiutaleet leijuvat hitaasti noin 2 metrin päähän maasta. Eivät ne kuitenkaan putoa maahan, sulavat nuo raukat. Puut ovat lehdettömiä ja tiet jäässä, kuin suuren suuri luistin rata. Kaakaota. Ja kaakaopuu. Haluan lämpimään. Jonnekin pois, ystävien kanssa. Haluan auton, jotta voin ajaa itseni kauas. Kauas pois tästä pienestä saippuakuplasta, jossa tällä hetkellä tunnun asuvani. Elämässäni on tällä hetkellä 3 siihen vaikuttavaa asiaa: työt, kaverit ja perhe. Ne pitävät minut täällä, paikoillani. Mutta kun voin lähteä otan kaverini mukaan. Ja menen vain, sinne minne nokka osottaa. Turhia miettimättä. Haluan myös mukaan mekon, voisin olla prinsessa aina kun haluan. Ja kissan (Ja kissanminttuu et se on sitten hyperkissa (;) sekä paljon hyvää fiilistä. Sellaista kuin nyt.

 Paljon rauhaa ja unelmia. Joka päivä voisin toteuttaa jotain uutta. Päästä lähemmäs niitä elämän suurimipia asioita. Haluan oppia tuntemaan itseni. Ja uskomaan paljon enempään. Paljon suurempiin ajatuksiin. Siihen että kaikki on mahdollista jos yrittää tarpeeksi. Ei luovuteta vielä. Ei ihan vielä. Haluan olla hyväuskoinen. Ei siinä ole mitään pahaa, joskus olisi ihanaa pystyä vain uskomaan ihmisiä ilman että heitä pitää aina epäillä. Olen edelleen hyvin hämmentynyt kaikesta. Tuoksunko enään hyvältä? Mutta mutta nytten öitä!

Klo jotain rakkaudella Iita (:

1001 syytä

Onnellinen olen. Just nyt.

Mulla on tällä hetkellä 1001 syytä olla onnellinen. Tänää on olly hyvä päivä. Ja eilenki oli. Ja toissa päivänä. Ja sitäki ennen. Mä oon onnellinen. Oon tässä kuussa ylittäny itteni parissaki asiassa. Mm siinä että oon osannu olla organisoiva ja täsmällinen meijän wanhojen risteilyn kanssa. Sit kans se että sain yhen ikuisuus projektin vihdoinki käyntii. Sain puhiksen 2 kurssista kympin, se Mariskan lyriikoist koostunu lopputyö juttu oli vissiin onnistunu. Siltä se kyllä musta tuntuki ku olin saanu sen vedettyä. 8 matikasta ja 8 äikästä, ei oo viel lukios mikää jakso menny näi hyvin. Oon siis tyytyväinen siihen. Sitten nää vielä pienemmät asiat. Se tykkäs mun profiilikuvast. Nään viikonloppuna ihania ystäviä. Teatteri prokkis edistyy. Sain uusia vaatteita. Huone on siisti. Ruoka on hyvää. Pääsin viel sanomaan lonkulle heipat. Mun serkku on ihan ykkönen ja se ei oo vielä edes 3 vuotta, kuulisitte ku se nauraa! 

Rakkaudella minä, siis Iita