Ounou

Uudet naamat, uudet kaavat ja uudet muut asiat. Musta tuntuu kokoajan enemmän ja enemmän että pää saattaa räjähtää koska oon turhan itsekriittinen. Sanon sitä ja teen toista. Vaikka en haluis. Yritän oppia uutta ja pysyä muitten ajatusten tasalla. Omat ajatukset jää toisaalle, nyökyttelen kiltisti. Tanssi kertoo paljon ihmisestä. Ja varsinki se ku pitäis yrittää oppia jotain uutta. Mä oon turhan kriittinen ja painan itteni seinää vasten heti jos en tajuu. En luovuta mutta ärsyynnyn ja saatan pikku hiljaa sirtyy vaan niihin juttuihin jotka jo osaan. Lopetan itteni eteenpäin työntämisen. Saatan sitten joskus tajuta sen tietyn liikkeen ja vaan nauraa ittelleni että miks siitä tein niin ison asian ja otin paineita sen opettelemisesta. Liikkeet tarttee aikaa että niistä saa oman näköset. Nyt tällain uupuneena ja nahistuneena on hyvä purkaa tätä päivää ja kuluneita sekuntteja. Kaikki alkaa tuntuu taas ihan ymmärrettävältä. Ei se ookkaan nii vaikeeta.

Yesyes, rakkaudellaa Iitunen! <3

1001 syytä

Onnellinen olen. Just nyt.

Mulla on tällä hetkellä 1001 syytä olla onnellinen. Tänää on olly hyvä päivä. Ja eilenki oli. Ja toissa päivänä. Ja sitäki ennen. Mä oon onnellinen. Oon tässä kuussa ylittäny itteni parissaki asiassa. Mm siinä että oon osannu olla organisoiva ja täsmällinen meijän wanhojen risteilyn kanssa. Sit kans se että sain yhen ikuisuus projektin vihdoinki käyntii. Sain puhiksen 2 kurssista kympin, se Mariskan lyriikoist koostunu lopputyö juttu oli vissiin onnistunu. Siltä se kyllä musta tuntuki ku olin saanu sen vedettyä. 8 matikasta ja 8 äikästä, ei oo viel lukios mikää jakso menny näi hyvin. Oon siis tyytyväinen siihen. Sitten nää vielä pienemmät asiat. Se tykkäs mun profiilikuvast. Nään viikonloppuna ihania ystäviä. Teatteri prokkis edistyy. Sain uusia vaatteita. Huone on siisti. Ruoka on hyvää. Pääsin viel sanomaan lonkulle heipat. Mun serkku on ihan ykkönen ja se ei oo vielä edes 3 vuotta, kuulisitte ku se nauraa! 

Rakkaudella minä, siis Iita

Päivä prinsessana.

Sanotaan vaikka, että mä olen kuin mun duunipaikka. Mun sisällä asustaa lauma pieniä vaalenpunasiin röyhelö hameisiin pukeutuneita lapsia. Sitten on se järki, joka kertoo mitä tehdä. Joskus totellaan, useimmiten taas ei. Ulkosesti saatan ehkä näyttää vähän liian kovalta, tai no en oikeestaa. Oon kyllä kaikin puolin pieni prinsess.

Miksi mä aloin tätä aatella? No sen takia ku oon nyt ettimässä täydellistä vanhojen mekkoa. Ja mulla oli heti alusta lähtien lähtökohtana että se olis vaaleenpunane ja et siinä olis tylliä, ainakin jossain muodossa. Nyt sit on täydellinen mekko löytyny. Mutta se on tosi arvokas. Mekko on tunnetun juhlamekkojen suunnittelijan käsialaa, mutta mua pelottaa että ihmiset näkee sen vaan naamiais asuna. Vaikka se on hienostunu ja kaunis ja elegantti. No mutta. Ehkä mä sen kuitenkin ostan, yolo! 

Rakkaudella päätöksiä kyvytön tekemään oleva Iita <3