Hektistä elämää pilvilinnassa

Sanoimmeko kaiken ku kerroimme olevamme onnellisia tässä hetkessä. Jäikö rivien väliin pitkäaikainen onni, joka on uutta ja omituista. Onko helpompaa antaa itsensä olla hetkessä onnellinen kuin olla kokonaan onnellinen, täysin onnellinen. Emme anna lupaa onnellisuuten. Ajattelen kuitenkin rikkoa rajoja ja olla onnellinen, kokonaan. Jossittelulla ja miettimisellä ei edetä, täytyy jaksaa kulkea eteenpäin.

Se, et tykkäät kahvista yhtä paljon kun mä. Se että sun elämänjano on aivan valtava, ja sitä on ilo kattoo. Aikoihin en oo oppinu toiselta ihmiseltä niin paljon kun sulta. Alusta ollaan kuljettu maailman ympäri ja ollan nyt jossain ihan uudessa paikassa, jossain mukavassa ja sopivasti jännässä. Ei vaan saa rupee pitää asioita itsestäänselvyyksinä.

Tässä viimesen kahen viikon aikana on tapahtunu paljon. En ollu kirjotuskelponen enkkuun, mut valittiin vuoden bilehileeks ja sain päälleni purkillisien glitteriä, vuoden järkkäri, penkkarit ja minttuviinaa, uusia kavereita ja maailmankuvan laajentumista, onnea ja ahdistusta, Wäiski ja pari ylihumalaista ystävää, Tavastiaa ja vähän lisää Tavastia, koin myös lasermehun ja Tukholman, ostin ekan samettipaidan, kottikärrykävelyä promenadilla, paljon viiniä buffassa, Heinolassa laiskottelemassa ja seuraamassa jääveistosten sulamista, pizzalla juoksemista keskustaassa teepaitasillaan ja siitä kipeenä nyt. Mutta Hei rakastan tätä kaikkea enkä todellakaan lopeta juhlimista. Pusnus