Historian sivut ei käänny elämässä eteen tai taakse päin. Kirjat pölyttyvät hyllyn päällä ja näyttävät ankeilta. En jaksa keskittyä asioiden arkistoimiseen kun elämä pyörii täysillä tässä hetkessä. Tästä hetkestä en tahdo poistua, oman elämäni salkkarit. En haluu kuulla entisistä, tai nykyisistä. Laita kuvia ja kiusaa, yritän olla välittämättä. Sun takia se vaan ei oo helppoo. Se on sun syy, jos kiukuttaa.
Mulla ei oo näitä samoja tarinoita kerrottavana, mulla on taskut tyhjillää. Voin vaan kertoo siitä kuinka oon kirjottanu päiväkirjan sivut täyteen sydänsydänsydänsydän ja sitä rataa. Joskus mua pelotti ettei koskaan käy mitään.
Kakstuhattaneljätoista, vuos lisää. Vuos jona täytin kaheksantoista ja otin ekan tatuoinnin ja osittain löysin itteni just oikeesee hetkee et en ehtiny hukkuu. Vedin myös ekat Lailliset perseet.
Kuvaa tuijottaen peilistä, oksennan ulos tuskan. Valuu aika sormien väleistä ja muuttuu juoksuhiekaksi ja nielaisee minut. Laskenko turhaan sekuntteja. En tiedä mihin lasken aikaa, kuljen ilman aikaa. Olisipa aikaa. Mullahan on aikaa, ajatella. Lukea kirjoja, niitä historian kirjoja jotka pölyttyy hyllyllä. En haluis näi paljo aikaa. Haluun salamarakkauden joka maksaa 50 senttiä kiitos. Halvin reitti on se helpoin reitti jos oikeesti ajattelee, 50 sentin etee ei tarvii tehä paljoo työtä. Mä en oo työnarkomaani, oon laiskapaska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti