Kunpa se laiva vaan uppois!

Vielä yli puol vuotta. Ja kaikki pitäis kohta olla hoidossa. Näinkö ihmiset on pistetty elämää? Mä en osaa suunnitella oikeestaan mitään etukäteen. Se kostautuu usein, tai ainaki joskus. Mä olen epäjärjestelmällinen ihminen, en pysty pitämään reppuani, vaatekaappiani tai päätäni järjestyksessä parii päivää pidempää. Mä pidän siitä että voi rauhassa vaan olla ja istua, jutella niitä näitö kahvit kädessä. Rakastan sitä että voi rullata yön yli miettimättä sitä että huomen aamulla mun pitäis olla jossain paikassa X. Eletäänhän me täällä vaan kerran. Kiire pois.

Mut toisaalta nyt kun vanhenee, aika menee 100 kertaa nopeempaa ku vaikka vielä puolvuotta sitte. Ens viikolla mulla on enään puolvuotta aikaa siihen että oon 18 ja niin siis kait aikuinen. No juu ei. Ei musta vielä sillon tuu aikusta. Ehkä. Tai ei tunnu siltä. Saanpahan sitte ostaa alkoholia. Ja juoda sitä. Ja ajaa autoa. Mutta ei tietystikkää juotuani alkoholia. 

Juu. : D ei täs muuta. Wanhojen risteilyä panikoin :D 

Rakkaudella Iitushka! (: 

Tuoksut lempi tuoksulleni silloin kun pitäisi osata lähteä..

Kaikki on toisin kuin vuosi sitten. En enään ole se pikkuinen. Haavoittuva. Olen vahva ja itsevarma. Mutta on mullakin heikkoudet vielä. Yksi ja oikeestaan ehkä pahin on ihastuminen. Se saa mut ihan ajattelemattomaks. Ei sillain että tekisin jtn tyhmää, vaan niin että en tee mitään. Ja sitten se rytmi millä ihastun. Joku vois ehkä sanoa että joka päivä joku uus, ihastun siis herkästi. Mutta sit on näitä joitain poikkeuksia, sellasia jotka saa ihastumaan aina uudelleen ja uudelleen. Mutta en mä tiiä mitä sanoo sit ku nähään näille upeille ihmisille. Oon ehkä viel jopa vähän normaalia kaverimaisempi.. :D ja järkeähän siinä ei oo yhtään.

Mutta siinähän tuo nyt. Kiittäen erittäin iloinen Iita (: