Sen takia elämästä pitää ottaa kaikki ilo irti. Nauttia joka hetkestä. Jos haluut muuttaa - muuta. Jos haluut uuden huivin - osta. Ja nii edellee. Älä jahkaile tai myhäile. Anna tunteiden roihuta. Kaipaa, kerro ja kokeile. Elämän kkk. Kaipaa aina jotain uutta. Kerro siitä rakkaimmilles. Kokeile sitä uutta. Muuten et tiiä onko se jes parasta mitä sulle on tapahtunu.
Mä vaan oon huono selittämään tällasta ku en sitä itte noudata. Ku ei se oo aina nii iisii. Kattelen sitä koko ajan. Toivon et se tekis alotteen. Mä jätän vikan kkk:n kohan tekemättä. Tyhmä minä. Iita! Kokeile. Mitä voin menettää? En yhtikäs mitään. En voi romuttaa ihanaa ystävyyttä kun ei sitä oo. Tai nolata itteeni ainakaan pahemmin. Heh. Mut se ei oo helppoa. Kaipaan sitä nyt taas enemmän, siis tätä ikuisuus projektia. Mutta hautasin sen jo ku aattelin et oli este. Mut en tiiä onko estettä... Pyytäisköhän se kahville? Eeei.
En tiiä. Rakkaudella Iita.
kuka sanoi, että elämän voi kokea vain kerran?
VastaaPoistaTotta totta. Mut siltä musta tuntuu, et voi elää vaa kerra. Oisha se tietty siistii jos pystyis elää uuseemmi ku kerra.
VastaaPoistaAnteeksi anonyymi kommentti.
VastaaPoistaAivan ensiksi: en väitä tuntevani sua in-person lainkaan. En oleta sun tarviivan vinkkiä taikka jelppiä. Pyrin perustamaan seuraavan tekstin puhtaisiin faktoihin ja/tai omiin mielipiteisiin, en siihen millaiseksi henkilöksi sut oletan. Koitan pitää kommenttini varovaisena. Ja jos koet tän kommentin tungettelevana, ole hyvä ja kerro se.
Itse asiaan. Tuo sun jakama kkk-tsydeemi on melko idealistinen ja monille hankala käytännössä toteuttaa, mutta jokaiselle täysin mahdollista. Ja niin pitkälle kun oma ymmärrys riittää, käsitän tekstin koskevan lähinnä vikassa kappaleessa kerrottua "ongelmaa", jos sellaiseksi sitä voi kutsua. Asioita ei kuulu murehtia etukäteen, toisinkuin usein tehdään, vaan asioita murehditaan kun on sen aika.
Kirjoitit "esteestä" jonkun kanssa, jonka olemassaolosta et ole ilmeisesti edes varma. Voisin olettaa (olettaminen on usein tosin virhe) kyseisen henkilön olevan joko samassa koulussa, harrastuksessa tai työssä. Tai ainakin jakaa saman ympäristön. "Kattelen sitä koko ajan". Sounds passionate.
"Kattelen sitä koko ajan" antaa olettaa (virhe nro 2), että kyseinen "se" ei ehkä tuijottele takasin samalla intensiteetillä. Ehkä. (Henkilö saattaa tosin olla myöskin tanssiparisi, jolloin olet sen kanssa tekemisissä, mutta unohdan nyt tämän vaihtoehdon.) Jos näin on närhen munat, aloitteesta tuskin kannattaa sen kummemmin haaveilla. Ja jannut (jos "se" on miespuolinen, taas olettamus) tykkäävät naisista jotka on oma-alotteisia. Aloitetta ei tarvitse välttämättä edes tietoisesti tehdä, jos vaan on alustavasti henkilön kanssa tekemisissä. En tiedä kuinka konkreettinen "este" sulla on jos on, mutta sitä ei kannata miettiä ennenkuin sellainen on ja vaikuttaa sun mahdollisuuksiin tehdä vaihtoehtoja.
Toivot "sen" pyytävän sua kahville. Valitettavasti, sitä toivetta - tai kaipuuta, ensimmäinen k - ei ehkä kannata pitääkkään kun toiveena, ellei jokin viittaa siihen suuntaan että niin kävisi. Ota sellainen mielentila, jossa mietit vain vaihtoehtoja joita tiedät olevan olemassa. Tekstin antamalla faktamäärällä paras niistä on juuri se viimeinen k. Hyötyhaitta-suhde on sun puolella. Ajatellaan konkreettisesti: jos kokeilet itse lähestyä tätä henkilöä ja vaikkapa pyytää kahville taikka vastaavaa, parhaassa tapauksessa saat kahviseuraa, ja huonoin lopputulos on kutakuinkin plusmiinusnolla.
Ja vielä kun on nuori ja läheskään kaikella tekemällään ei ole kauaskantoisia seurauksia, toisinkuin joillain aikuisilla, kannattaa juurikin kokeilla. Kokeilemalla osoittaa itse olevan tosissaan. Ja jos asiat ei mee nappiin, noh, se on sen ajan murhe. Turha laskea omaa päättäväisyyttään miettimällä mikä voisi mennä pieleen. Kannattaa pitää voitto mielessä ja toivoa parasta. Lopputulosta ei koskaan synny puhtaalla pohtimisella, täytyy olla aina valmis hyppäämään laiturilta syvälle veteen ja jälkeenpäin kärsiä jos vesi onkin kylmää. Ja sekin tunne unohtuu heti. No real damage is done, and you emerge victorious.
Huh. Uhrasin aikaani minuutteja vajaa tunnin. Toivon että tuosta tekstimäärästä saa jotakin tolkkua. Jos viitsit noteerata tän kommentin jonakin muuna kuin roskana, toivoisin ehkä jopa vastausta.
Mm. Eiköhän se ollu sitte siinä. Nyt tais se tunti ylittyykkin jo. Joka tapauksessa, liput korkeella ja etiäppäin.
Varmuuden vuoksi vielä, pyydän anteeksi jos koet mun kommentin olevan outside of the comfort zone.
Hei apua!! Ihanaihanaihanaihana. Haluun tietää kuka oot! :D mut hei toi oli. Mul nyt katos sanat. En tiiä. Hehee ihana. Tää tuli iha puun takaa. En nyt osaa kirjottaa mitää järkevää ( nukkumaanmenoaika meni about puoltoist tuntii sit) mut siis kiitos paljon tästä. Ja luin huolella. Ja luen tän vielä huomenna ja tästä illasta lähtien erittäin usein siihen päivään asti ku uskallan kysyy kahville. Ihana!
PoistaMusta tuntuu et mun pitäis kirjottaa nyt jotain paljon enemmän tähän. Anna anteeks etten nyt vastaa kunnollisesti enkä viitti kaikkea tässä kommentoida (: mutta olet etevä olettaja.
Poistakukahan olit.
PoistaTuntuu pikkusen turhalle vastata näin reilun kahen vuoden jälkeen tähän kommenttiin, mutta musta tuntuu et 17 vuotias Iita ei ihan osannu ottaa tätä kommenttia oikein vastaan. Kiitos ihan uskomattoman jotenki omituisella tavalla lämpimästä ja välittävästä viestistä. On uskomatonta kuinka joku on viitsinyt antaa aikaansa tälla tavalla. Jos tässä nyt myönnän, niin en edes oo varma mistä ihastuksesta tässä tekstissä on kyse. Ja joo ihastuksesta on kyse - sata varmasti.
PoistaPitkä matka on tullut kuljettua tosta päivästä tähän päivään, ja nykyään uskallan kokeilla. Kerran kokeilin ja se tuotti tulosta. Kolme koota varmaan jollain tavoin edelleen kulkee tässä matkassa. Kuitenkin hieman mukautetusti. Uskon et seitsemäntoista vuotiasta Iita ei olis ees kuolema saanu tunnustamaan ihastumistaan, tästä johtuen vastaukset jäänyt erittäin tökeröiksi ja niukoiksi.
Nyt kuitenkin ku luen tätä tässä uudestaan, se saa kylmät väreet aikaan. Haluun vaan mennä ja ihastua uudestaan ja kertoa siitä! Tää on ihan hurjaa kuinka voi näin liikuttaa vielä parinki vuoden jälkeen. Kaikista kummallisinta on lukea noita omia kommentteja ja mietin et miten joku voi vastata noin tökerösti. Pahoittelut siitä. Toivottavasti tää korvaa jotenkin vanhaa vastausta, oot super!
Enpä voi muuta sanoa kuin kiitos, ja joskus olis kiva kuulla lisää.