lauantai 13. joulukuuta 2014

Riehu

Eilisen meikit naamalla, kadonneita bindejä ja loskaa maassa. Mihin katosi eilinen. Väsymykseen. Kun silmät laittoi kiinni, ei voinut muuta kuin nukahtaa. Ei osaanut olla rauhaton. Aamupalaksi lattea ja karkkia. Niin mun tapaista. Aikataulut menee kymmeniä kertoja uusiks ja aika kulkee nopeammin kuin valo. Lähdin kiireessä, mutta sisällä oli rauha. Kello on 1111. Toisinaan ne on 2222 tai sitten 0000 mut tärkeintä on että muistat toivoa. Toivoa sydämestäs. Tosissaan. Jos toivot ja uskot ja haluat, kaikki on mahollista. Oon kauheen onnellinen, jatkuvasti. Väsymyskää ei haittaa, se tulee tän paketin mukana, multa ei kysytä siitä. Haluun vaan olla tässä ja olla onnellinen hetkessä. Nauttia täysillä. Riehua, ylittää itteni, ja mikä tärkeintä tehä sitä mistä tykkään. Tykkään susta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti