kirjekyyhky

Tuulen tuiverrus kello viisi aamuyöllä, matkalla taas duuniin reppu täynnä painonnostoon tarvittavia juttuja. Kuulen ympärilläni pelkkää hiljaisuutta, tuntuu kuin olisin ainut joka on hereillä tähän aikaan, on rauhoittava ajatus että ehkä olenkin. Vuoden biisit soivat korvissa, niistä kuulee koko vuoden tunteiden kirjon. Ylös ja alas. Tunteettomuus kesti onneksi vain hetken, täytyy uskaltaa näyttää fiilikset jotta voi tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kunnianhimo kasvaa syödessä, tai siis maitoa vaahdottaessa. Vastaanottava ympäristö ja hymyilevät suut tuovat tähän elämään vielä sen pienen taijan hitusen jota olen kaivannut. En olisi puoli vuotta sitten uskonut olevani nyt näin onnellinen. Mustat farkut toivatkin pienen helpotuksen tähän duuniuupumukseen.


terkuin Iitanen

Tavallaan

Tavallaan kaipaan sellaista sekopäistä haahuilua elämään, tavallaan taas en kaipaa sitä ollenkaan. Tulevaisuus tuntuu samaan aikaan liiankin selkeältä ja kaamealta kaaokselta. Kaikki on suunniteltu ja valmiina toteutettavaksi, mutta se toteutus siinä voikin kusta, ja aika helvetin pahasti. Mutta onhan mulla duuni ja se ei oo mihinkään katoomassa, onneks huh. Haluan saada iholle kaiken, kaiken sen mitä näen ja mitä koen, mitä kuulen ihmisten sanovan ja mitä oletan muiden ajattelevan. Kaipaan sitä aikaa kun sanoin itselleni, että ei vielä vaan vasta kohta. Nykyään menen ja teen. Okei en mä sitä aikaa oikeasti kaipaa, ennen en olisi varannut tatuointi aikaa viikon varoajalla, varasin ajan siis kun sain idean. Ja nyt jatkan netflixin kattomista, enhän oo tehny sitä tässä kun kahtena päivänä 6h putkeen. 

Puspus Iitanen 

konkreettisesti

Talvi on täällä. Ihastuin viimeksi talvella. Ehkä tämäkin talvi tuo tullessaan jotain yllättävää, pidän mielen avoimena ja pilkkeen silmäkulmassa. Uusia ovia aukee elämääni jatkuvasti, ja astun niistä innolla sisään. Joskus kompastun kynnykseen mutta suurimman osan takana odottaa uudet mahdollisuudet. Olen oppinut paljon itsestäni ja ihmissuhteistani. Ilman niitä tärkeimpiä on vaikea hengittää, siksi pidän heistä tiukasti kiinni. Jos on tarve vaellan Siperiaan heidän puolesta. Kannetaan viiniä kaksipulloa per henkilö repuissamme. Rakastamme unettomia öitä ja iltoja joina miellummin jäisi sisälle juttelemaan kuin lähtisi keinuttamaan lannetta klubille. Se on jo aika moista! 

Rakkaudella Iitanen <3 

Pihlajanmarja

Siihen tarvitaan aina hitunen taikaa, siihen onnistuneeseen iltaan. Saavutuksia on monenlaisia, ostoskärryrallia tai toiveiden luomista. Istuskelua merenrannalla tai bussipysäkin suojassa sateella. Kaadan vielä yhden lasillisen ennen kuin nukahdan, sen verran ettei iske humala. Saan onnentuntua tästä seurasta ja näistä huveista. En tarvitse enempää kuin illan pimeyden ja syksyn viileyden ollakseni taas minä. Nyt tunnen kaiken, varmasti, ja myös varmasti kerron siitä! 

Rakkaudella Iitsa

Freaky show

Saatte mut loistamaan, ihastumaan, nauramaan ja olemaan. Pystyn hengittämään kesää keuhkoihin ja sulkemaan silmäni tunteakseni tuulenvireen. Viitsin ja jaksan, aijon ja pystyn. Näitä katuja jo jonkin aika kulkeneena hahmotan asiat oikeassa mittakaavassa, kartassa jota pidän omissa käsissäni. Sujukoon miten sujukoon mut hauskaa pidetään, alusta loppuun. Suurkulutetaan iloa ja nauretaan kyynelet silmissä, ollaan syömättä tai syödään itsemme ähkyyn, kunhan ollaan onnellisia. Pienistä jutuista saattaa tulla jotain suurta, tai sit olkoon tulematta. Kunhan saan vaan olla.

Rakkaudella super onnellinen Iitapiita

välitilaton

Kun saavuttaa tilan jossa on sinut itsensä kanssa, siitä on äärettömän helppoa joutua takaisin samaan vanhaan. Tiedän tällähetkellä tarkkaan millainen on Iita, osaan kertoa mitä haluan enkä pelkää kertoa totuutta. Elän ilta kerrallaan ja otan ilon irti joka hetkestä. Voin lähteä marssimaan kohti lapin unettomia öitä jos siltä tuntuu. Musiikki auttaa selkeyttämään ajatuksia, ja se on voimavara. Te olette voimavara. Teen aika lailla niin kuin pää sanoo, menen minne jalat vievät ja nukahdan onnellisena, yksin, omaan sänkyyn. En tällä hetkellä tarvitse muuta. Matkaevääksi minulle riittää kilokarkkia, termari kahvia ja kesäkurpitsaa sinihomejuustolla.

rakkaudella Iitsa

todellakin happy

Hetkessä elämisen taito on vaikea saavuttaa, toteuttaa sitä elämässä. Nyt oon kuitenkin siinä vaiheessa että mietin vain seuraavaa puolituntista. Joo onhan sekin suunnittelua, mut kuitenkin, parempi kun viikkojen etukäteen suunnittelu, joku muu suunnittelee ne mun puolesta. WorkWorkWorkWorkWork, that's my life right now. Lattearttia,hymyileviäkasvoja,siirappeja,baageleita,kahvia ja pirusti rakkautta. Hukutan itteni työntouhuun ja nautin joka minuutista. Jalkoja särkee ja poskiin sattuu kaikesta siitä hymyilemisestä, silti en vaihtais hetkeäkään. Haluun vaan löytää uusia kasvoja ja tuntea ihanat vanhat ihmiset ympärilläni. Juoda viiniä ilta-auringossa ja grillata kasvisvartaita ja herkkusieniä. Keikkoja ja unettomia öitä, lämpimiä kesäöitä. Nyt oon vahva, vastoinkäymiset vahvistaa, näin sanotaan, ja joo sille musta myös tuntuu. Saa ikävöidä ja itkeä, mutta täytyy myös muistaa iloita. Kuten ihana serkkuni sanoi: meidän täytyy puhua hänestä niin hän elää.

menetin kuukauden sisällä kaksi rakasta ihmistä, kahdella eri tavalla, toinen elää toinen ei. Muistot kuitenkin jäi


rakkaudella Iitanen

.

Ajoit mut hulluuden partaalle.

Halusin kai omistaa sut,
mut tiesin ettei se oo mahdollista.

Nyt oon helpottunut.

Karkkihylly

Saavuimme satamaan, halasimme ja jatkoimme matkaa. Jatkamme edelleen matkaa. Joskus on vaikeaa ymmärtää miten kaikki on tällä hetkellä niinkuin kaikki on. Matkaa ei voi sanoa lyhyeksi, matka tuntui täyspitkältä maratonilta, ilman vettä ja suolakurkkuja. Koen itseni tällä hetkelää erittäin vahvaksi. Olen uskaltanut unelmoida perheestä, lapsista ja omakotitalosta. Tiedän mitä haluan tehdä isona ja tiedän ketkä ovat osa elämääni. Näin taas sen kaiken rakkauden mitä saan ihmisiltä joita ympärilläni on. Uskon itseeni, ja teihin. Meihin. Kohta pääsen näkemään miltä mun loppuelämän alku näyttää. Ja tiedän että siihen kuuluu niin ihania ihmisiä, jotka näkee ja hyväksyy mut sellasena kun oon, kiitän siitä. Viimenen puol vuotinen ei oo ollu helpoimmasta päästä, mut se on kasvattanu mua ihmisenä, ja uskon et oon tällä hetkellä paras itseni

rakkautta pursuava Iitanen joka on nyt jo 20 vuotias

Kansi

Kannammeko kuitenkin harteillamme koko maailman painoa. Vaikka uskottelemme itsellemme ettei meitä kiinnosta muiden touhut. Koittaa tiukasti pitää huolen vain omista asioistaa, pyrkii miettimään vain itseään, edes tämän kerran. Tunnen itseni kokonaiseksi, mutta kuitenkin jotain puuttuu. Tapahtuuko tämä oikeasti vapaaehtoisesti, miksi näin on. Annan ajatusteni harhautua sinunn jatkuvasti, vaikka tiedän että se tekee tästä vielä vaikeampaa. Kun vain tulisi jo ensiviikko, niin ei enään tätä. Vastauksia vain odotan, nyt on epätietoisuus ympärilläni vahvempana kuin koskaan. Tideän vain sen mitä itse ajattelen.

Eilisen humala oli unohduksen unenomainen kuva. Siipeni levitin ja tanssin läpi untuvaisen maailman, kaiken join.

rakkaudella Iita