Tavallaan kaipaan sellaista sekopäistä haahuilua elämään, tavallaan taas en kaipaa sitä ollenkaan. Tulevaisuus tuntuu samaan aikaan liiankin selkeältä ja kaamealta kaaokselta. Kaikki on suunniteltu ja valmiina toteutettavaksi, mutta se toteutus siinä voikin kusta, ja aika helvetin pahasti. Mutta onhan mulla duuni ja se ei oo mihinkään katoomassa, onneks huh. Haluan saada iholle kaiken, kaiken sen mitä näen ja mitä koen, mitä kuulen ihmisten sanovan ja mitä oletan muiden ajattelevan. Kaipaan sitä aikaa kun sanoin itselleni, että ei vielä vaan vasta kohta. Nykyään menen ja teen. Okei en mä sitä aikaa oikeasti kaipaa, ennen en olisi varannut tatuointi aikaa viikon varoajalla, varasin ajan siis kun sain idean. Ja nyt jatkan netflixin kattomista, enhän oo tehny sitä tässä kun kahtena päivänä 6h putkeen.
Puspus Iitanen
