Saarrettu sinnikkyys tuulen keskiössä. Kauheeta myöntää kaiken sen turhuus. Uskoin vielä hetki sitten sen raakuuden vievän meidät loppuun asti. Sain kuitenkin tarpeekseni ja lopetin kaiken ennen kuin se alkoi. Voisimme luoda uutta, jos jaksaminen riittäisi. Tässä vaiheessa on kuitenkin pakko luovuttaa, veit voiton ja teit kaiken just niin kuin oli ohjeistettu. Alusta loppuun, ilman jälkeä. Kirkkaassa sairaassa olemuksessasi oli uskallusta, jota pelkäsin. En ymmärrä vaikka kuinka yritän. Aika valuu läpi sormien.
Kaikki sujuu hyvin, vähän hukassa, sopivasti hukassa. Siemaus siemaukselta ilta muuttuu sujuvammaksi, kaatuneita katulamppuja tien vieressä. Monia hukattuja mahdollisuuksia, niin kuin aina, okei. Sivussa pari lanttia pahan päivän varalle, sit kun lunta on maassa ja asteita alle - 15.
