Saviruukku

Kaunis kaupunki kääntää selkänsä. Siristän silmiäni enkä siltikään nää kunnolla. Katua pitkin kulkien eteenpäin kunnolla sanoista selvää en saa. Unelmoin jo hetken jostai ehyestä. Kuuntelen ääntäsi, toivottavasti en viimeistä kertaa. Karkaan kaikkia kotiin. Vanhojen tuttujen paikkojen ohi. Paikan jossa vielä oli hyvä, ja paikan jossa kaikki muuttui. Silti uskon, tahdon uskoa et ei vielä. 

Sinä

Sua mä rakastan. Sen tiedän.