On niin vihreää. Kesän voi haistaa, voin maistaa sen onnen. Kerran uskoin mahdollisuuteen löytää rakkauden. Nyt elän päivä kerrallaan. Kaadan lasiin kuplivaa, toivon että huominen korjaa huolen tunteen. Tunteet pinnassa, pelkoa, uskoa ja toivoa. On vaikeaa luottaa, mutta kun luottaa, on helpompi uskoutua. Uskoudun nykyään ilman luottamusta. Miksi kerroin sulle mun salaisuudet. Miks päästin niin lähelle. Uskoinko tosiaan, et se olis niin helppoa. Jos vaan jäädään tähän, saanko pitää sun käden mun ympärillä, vaikka ei siihen ole mitään syytä. Voitko hakee mulle ärrältä kahvia vaikka kotona sais parempaa.
