Siivetön

Kerrankin mulla ei ole laskuvarjoa. Olen tässä kädet ylhäälä, tuntuu pieneltä. Haluan sanoa asioita, suoraan. Kiertelemättä ja kaartelematta juuri hänelle. Puhuminen on vaikeaa kun on liikaa sanottavaa. Tärkeitä asioita, jotka haluaa toisen kuulevan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jollekulle täysin minä, ilman lasia välissä. Näytän kaikki arvet ja olen haavoittuvainen. Sivullisilla ei ole tähän mitään osaa. Kaiken olemme rakentaneet itse, muutamassa kuukaudessa. Molemmille jotain uutta. Opetamme ja koemee asioita. Haluan kävellä lämpimänä kesäyönä puistoon ja viettää siellä yön. Puhuen, se meidän pitää oppia. Sanat tuntuvat päässä selkeiltä, mutta kun ne täytyisi sanoa toiselle, niissä on liikaa tunnetta. Sanat ovat vahvoja, voimakkaita. Niillä saa aikaan onnea, avoimuutta tai surua ja tuskaa. Sanoilla on merkitystä. Siksi pidän tästä.

Mä oon tässä, tiedät sen