Karataanko? Kysyn sinulta. Käännät katseesi. Et aio vastata. Mä tiedän sen silmäkulmassasi olevasta pisarasta. Käännät pääsi koska et halua minun näkevän sitä. Mutta tunnen sut. Et osaa koskaan puhua suoraan, tai katsoa silmiin etkä väittää vastaan etkä puolustautua tai kantaa kaunaa. Annat anteeksi ja ymmärrät vaikka kuinka sattuu. Et vaan ymmärrä. Aina vain käsket sulkea suuni. Kun siristät silmiäs miettiessä maailman kulkua. Kun ajattelen sun hitaasti liikkuvaa vartaloa. Kun kuuntelen sun raskasta hengitystä. Tulen surulliseksi. Kannat aina katseessasi surua. Mutta sitä on hankala erottaa sinun aina niin onnelisesta ulkoasusta, hymystä. Mutta silmäsi paljastavat sinut, mä tunnen sut.
Ei tässä paljon muuta. Tossa alussa vähän tollasta turhan päivästä lörpöttelyä. Sellanen on kivaa. Ja mulle kuuluu hyvää. Super hyvää. Aurinko paistaa ja kaverit on eloisia ja mua laulattaa, naurattaa ja ilostuttaa. En jaksa ajatella. Haluun vaan elää ja nauttia. Kuunnella sydäntä ja löytää rakkautta!
Rakkauspakkaus Iita kiittää ja kuittaa pus.