Kunpa se laiva vaan uppois!

Vielä yli puol vuotta. Ja kaikki pitäis kohta olla hoidossa. Näinkö ihmiset on pistetty elämää? Mä en osaa suunnitella oikeestaan mitään etukäteen. Se kostautuu usein, tai ainaki joskus. Mä olen epäjärjestelmällinen ihminen, en pysty pitämään reppuani, vaatekaappiani tai päätäni järjestyksessä parii päivää pidempää. Mä pidän siitä että voi rauhassa vaan olla ja istua, jutella niitä näitö kahvit kädessä. Rakastan sitä että voi rullata yön yli miettimättä sitä että huomen aamulla mun pitäis olla jossain paikassa X. Eletäänhän me täällä vaan kerran. Kiire pois.

Mut toisaalta nyt kun vanhenee, aika menee 100 kertaa nopeempaa ku vaikka vielä puolvuotta sitte. Ens viikolla mulla on enään puolvuotta aikaa siihen että oon 18 ja niin siis kait aikuinen. No juu ei. Ei musta vielä sillon tuu aikusta. Ehkä. Tai ei tunnu siltä. Saanpahan sitte ostaa alkoholia. Ja juoda sitä. Ja ajaa autoa. Mutta ei tietystikkää juotuani alkoholia. 

Juu. : D ei täs muuta. Wanhojen risteilyä panikoin :D 

Rakkaudella Iitushka! (: 

Tuoksut lempi tuoksulleni silloin kun pitäisi osata lähteä..

Kaikki on toisin kuin vuosi sitten. En enään ole se pikkuinen. Haavoittuva. Olen vahva ja itsevarma. Mutta on mullakin heikkoudet vielä. Yksi ja oikeestaan ehkä pahin on ihastuminen. Se saa mut ihan ajattelemattomaks. Ei sillain että tekisin jtn tyhmää, vaan niin että en tee mitään. Ja sitten se rytmi millä ihastun. Joku vois ehkä sanoa että joka päivä joku uus, ihastun siis herkästi. Mutta sit on näitä joitain poikkeuksia, sellasia jotka saa ihastumaan aina uudelleen ja uudelleen. Mutta en mä tiiä mitä sanoo sit ku nähään näille upeille ihmisille. Oon ehkä viel jopa vähän normaalia kaverimaisempi.. :D ja järkeähän siinä ei oo yhtään.

Mutta siinähän tuo nyt. Kiittäen erittäin iloinen Iita (: 

En totu, mutta pakko on

Hyvästi on sanottava, vaikka ei mieli sitä tajua. On kauheaa kohdata se totuus että ei näe toista enään koskaan. Et saa häneltä enään syntymäpäivä-, pääsiäis-, ystävänpäivä- tai joulukorttia. Et voi halata tai jutella niitä näitä. Etkä kävellä heidän luokseen syömään kaikkia karkkeja. Et näe häntä enäänikinä. Paitsi sitten ehkä kun itsekin on aika lähteä.

Et voi muistaa enään toista kuin kukkasilla ja kauniilla sanoilla jotka toivot hänen kuulevan. Kun suku vanhenee, alkaa tajuta kuinka tärkeät omat sukujuuret ovat ja kuinka erilaisia henkilöitä heissä on. Ja ikävä näitä pois menneitä kohtaan onkin yllättävän suuri. Ei toisen arvoa oikeasti voi tajuta ennen kuin on sanottava lopulliset heiheit. 

Vielä viimeiset hyvästit iso tädilleni Sointulle ja isoisoisälleni Viljolle kovasti ikävöiden Iita. 

Sairaalaan tai ei, kyllä se satuttaa

Säikähdys saa kropan jännittymään. Saa kyynelkanavat aukeamaan ja muistot muistumaan. Saa haluamaan jokaista menetettyä hetkeä ja toivottua unelmaa yhdessä. Kun läheinen loukkaantuu. Vaikka ei pahasti. Se saa sydämen pomppaamaan kurkkuun ja pissan housuun. Epätietoisuus. Poissaolo ja voihan on mulla edelleen molemmissa jaloissa viisi varvasta. Tietää että kaikki on fyysisesti kunnossa. Ja haava saadaan hoidettua. Mutta entä muu sitten? Se lähentää. Tajuaa sen miten katoavaista kaikki on. Miten oikeasti rakastaa ja välittää. Ei toista halua menettää. Ei todellakaan. Minä rakastan. Ja hän rakastaa. Pikkusisko.

Puspus iitu

Vain hetki unelmaa, kiitos.

Kesä alkaa olla lopuillaan. Monet muistuttaa jo koulun alkamisesta. Mutta mä en vielä haluis siirtyä koulun penkille. Kun nyt musta tuntuu että mä haluun jotakin. Ja en ehi etsiä sitä koulun aikana, en millään. Mutta tiiän että tällä kertaa se on mun saavutettavissa. Sitä ennen haluun kuitenki päästä seitsemänteen taivaaseen. Keinolla millä hyvänsä. Haluun sen hyvän ihanan tunteen minkä saa kesäsateesta, yön yli valvomisesta ja kavereitten kanssa juttelemisesta. Vielä on viimenen viikko ennen koulujen alkua aikaa leikkiä ihanien kavereitten kanssa metsässä niin aikuista merirosvo vaatteet päällä ja paljain varpain.

Itku tässä tulee kun vaan ajattelenki sitä että tää on viimenen kesä ala ikäisenä. Ens kesästä tulee täysin erilainen. Mulla on kauheesti suunniteltu juttuja ja pitää tavata tuttuja ja kaikkee. Ja syyskuussa räjähtää. Miettikää vaan että miks (: 

xoxo iitu

Ei tää oo enää mikää mikä maa, mikä aika, ja mikä valuutta?

Aika kuluu nopeesti. Liian nopeesti. Kohta kesälomaki loppuu. Ja mä en oo saanu sitä mitä haluun. En oo yrittäny tarpeeks. Mutta ei sillä nii välii. Taiku siis oon edistyny siinä jutussa ihan pikkusen. Ja siitä oon onnellinen. Mutta tuntuu ettei muuta saa tehtyy. Veljen synttäri lahja - ihan keske, vaatekaapin siivous - ei tehty. Kalenterin koristelu - no on siinä pari kuvaa ja neki meinaa irtoo. Tyttöystävä - ai täh? Ei.

No joo. Mulla on kuitenki kokonaisuutena ollu ainakin tähän mennessä iha muksun riehaisaa. Oon istuksinu myöhään rannalla ja valvonu öitä. Syöny paljon jädee ja laulanu kamsujen kanssa. Mökkeillykki oon (:  vielä elokuussa pitäis lähtee viikoks metsään leikkimään merirosvoa. Sitä ootan enemmän ku innolla. 

Mutta nyt harvinaisen ryytynyt Iita kiittää ja kuittaa. Puspus

Kun yksi vain merkitsee

Yksi kahvi kiitos. Vaan yksi tunti enään aikaa. Yhden bändin vuoksi. Yksi unelma. Yksi elämä. Yksi yö. Yksi päivä töitä. Yksi ihminen joka saa tuntemaan. Yksi.

Avatkaa ne tiet mun puolesta mun sydämeen. Niin että nään kunnolla mitä siellä on sisällä. Jotta tiiän mikä siellä tällä hetkellä on tärkeintä. Ei vaan sen takia että löytäisin kaiken kadotetun vaan jotta tajuisin mikä ja ketkä mulle tällä hetkellä merkitsee eniten. Kannattaako nauttia niistä hetkistä joita ei pääse kokemaan taas vuoteen vai nähdään jtn joka menettää tärkeytensä tavallisuutensa js pysyvyytensä tähden. Ei mitään osaa arvostaa ennen ku sitä ei sitten ookkaan. 

Kuten hyvät ihanat kaverit ja ystävät. Tai perhe. En pysty ajattelemaan tarpeeksi selvästi. Mutta sen tiiän ettei mun tee mieli huolestuttaa ketään. Kaikki selkeytyy ajallaan ja omalla painollaan. Uskokaa vaan. Mäki uskon. 

Mutta ikävä tulee olemaan hirmuinen. Niin niitä tavallisia ja myös niitä hetken päästä olemattomia asioita. Ikävää mä tällä hetkellä tunnen. Ku kaikki muut on.....

                               ....ruississa.