Tuoksut lempi tuoksulleni silloin kun pitäisi osata lähteä..

Kaikki on toisin kuin vuosi sitten. En enään ole se pikkuinen. Haavoittuva. Olen vahva ja itsevarma. Mutta on mullakin heikkoudet vielä. Yksi ja oikeestaan ehkä pahin on ihastuminen. Se saa mut ihan ajattelemattomaks. Ei sillain että tekisin jtn tyhmää, vaan niin että en tee mitään. Ja sitten se rytmi millä ihastun. Joku vois ehkä sanoa että joka päivä joku uus, ihastun siis herkästi. Mutta sit on näitä joitain poikkeuksia, sellasia jotka saa ihastumaan aina uudelleen ja uudelleen. Mutta en mä tiiä mitä sanoo sit ku nähään näille upeille ihmisille. Oon ehkä viel jopa vähän normaalia kaverimaisempi.. :D ja järkeähän siinä ei oo yhtään.

Mutta siinähän tuo nyt. Kiittäen erittäin iloinen Iita (: