Tarinat, tarinat kertoo jostain muusta kuin tosielämästä. Tarinat saa mielikuvituksen laukkaamaan. Tarinat saa sut uskomaan sellaseen mikä ei sais oikeesti olla totta, tai siinä ei olis mitään järkeä jos se olis totta. Mut kuitenki tarinat on isoiso osa mun elämää ja ne on innoittanu mun unelmia ja habitusta. Musta olis ihanaa olla Prinsessa Ruusunen tai Lumikki tai Helinä- keiju. Mutta jos mä olisin joku niistä olisin yliluonnollinen eikä mua oikeesti sit olis.
Rakastan keijuja. Keijut ja siivet. Keijujen siivet on aina saduissa ihanan värisiä, ihanan muotosia, ja niillä pystyyy lentämään! Keijuilla on kans aina ihanat vaatteet, sellaset riekaleiset värikkäät mekot. Ja niitten hiukset on aina sileet ja ihanan väriset ja hiukset sopii niitten luonteeseen ja kaikkee ihanaa.
Sitte saduissa on aina tietysti komeita prinssi uljaita. Sellasia joilla on lihaksikas rintakehä, siistit vaatteet ja muutenki ne on aina komeita. Joten miks saduista ei tykkäis?? Mutt aina ne prinssit onki jo varattu ja sit siitä tarinasta menee idea... No joo, ei se mitää kyl niit prinssei onneks on tosi elämässäki, mutta välil tuntuu et kaikki tosi elämänki prinssit on varattuja, ja jäljel on enää vaa ne Raspuuttinit.
Mut mitä jos elämä oiski satua, tai siis samanlaista ku tarinoissa. Jos vaikka esim toivois et nyt haaluun ihanan uuden mekon nii se vaan ilmestyis päälle. Mut hei tarinoissa on kanssa aina ne pahikset, koko maapallohan ois ihaaan täynnä pahiksii koska jokaiselle pikkuprinsessalle ois joko oma paha äitipuoli tai joku inhottava setä joka seurais sua kaikkialle. Se ei olis kiva!
Mutta sadut on kyllä aivan ihania, mut kirjoissa. Sadut saa sut pois tästä maailmasta jos sitä tarviit ja ne saa unelmat lentämään ja mielikuvituksen juoksemaan ja ne innostaa ainakin mua.
Rakkautta ja taijanomaisia hetkiä rakkaat puspus.
Kuvat weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti