taidan olla vähän pikkuisen silleen snadisti surullinen
ilman suurempaa syytä, ilman selitystä
niin itselleni ainakin toistelen, istuen lattialla, kädet polvien ympärillä, edes takas heijaten
olen surullinen, ja siihen on syynsä
syyt joita en suostu sanomaan ääneen, syyt jotka olen tarkoituksella unohtanut, syyt jotka estävät parisuhteiden jatkuvuuden, oman elämän kasassa pysymisen
kun kysyt vastaan, että kaikki hyvin, kulissi - kulissi - kulissi, muista - kulissi
kierrän peiton tiukasti ympärilleni ja huudan tyynyyn, kun en osaa muuten tuoda tunteita ulos
olen surullinen ja olen ollut niin kauan kuin muistan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti