Löysin tänään jotakin joka tuo ja luo paljon onnea mun elämään. Asioiden järjesteleminen. Istuin 40 minuuttia nojatuolissa kuuntelemassa musiikkia ja kerimässä yhtä lankasykeröä. Sillä hetkellä se tuntuu just siltä mitä mun pitääkin tehä, ja tiesin et se vaikuttaa lopputulokseen. Niin siis mihin loppu tulokseen? Siivosin tänää mun huoneen iha kokonaan. Mun huone on nyt aivan ihana! Laitoin vähän lisää valoa tänne, ja tein Vansin kenkä bokseista lehtitelineet. Vaihoin vähän stereoitten paikkaa ja järjestin mekot ja lipastot - laitoin laukut nätisti naulakkoon roikkumaa, ja pari ihaninta vaatetta näkyville henkarissa roikkumaan. Kauneutta kaikkialla.
Mä oon rakastunu, mut vaan vähän myöhässä. Kaikki muut on rakastunu jo aikoja sitten, Arctic Monkeys. Jos sanon että seksikäs ääni, nii se ei oo riittävä ilmaus siihen mitä kuulen ku AM soi kuulokkeissa. Mä oon jossain toisessa ulottuvuudessa. Kaukana siellä missä kaikki on kauniita ja onnellisia. Ja kaikilla on joku jota rakastaa. Mä ainakin rakastan.
Viimeset viikot lapsena, siis numeroissa, vikat viikot. Mä en kasva koskaan. Sanoinki jo et asioiden järjestäminen rauhottaa mua, ja siks tuunki nauttimaan siitä ku saan järkätä synttärit. Heti ku ihmiset astuu ovesta sisään ne saa valita yhen ystävä korun, korut teen itte. Teemana on muistot ja nuoruus - melkein lapsuus. Tulee mango-mansikka kakku, jossa on vaahtokarkkimassa päällä ja 18 kynttilää. Musiikkia ja lonkkausta. Ennen iltaa ku muut kavrut tulee nii tyttöjen ilta! Sauna. Koristelusta tulee jotain Iitamaista, paperikukkasia, valokuvia ja sellasia viirilippujuttuja, karkin värisiä. Mun synttäreissä ei juhlita aikuistumista vaan ikuista lapsena oloa. Kait voin jo alkaa niitä suunnitella vaikka niihin on vielä aikaa!
Rakkauspakkaus Iita rakkaudella, pus!


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti