Kaakaopuu.

Kylmät katseet. Kylmät jalat ja kädet. Jalat vievät minua eteenpäin. Suoraan tyhjään. Pidän kävelemisestä. Ja siitä, että voi vain kulkea. Ei tarvitse puhua tai olla sosiaalinen. Maailmassa on paljon sellaista mihin tarvitsisi selityksen jotta sen ymmärtäisi. Mutta en uskonut, enkä usko vieläkään. Olen liian nuori uskomaan. En tiedä mihin uskoa. Uskon varmaan sitten joskus johonkin.

Lumi sulaa ennen kuin se osuu maahan. Hiutaleet leijuvat hitaasti noin 2 metrin päähän maasta. Eivät ne kuitenkaan putoa maahan, sulavat nuo raukat. Puut ovat lehdettömiä ja tiet jäässä, kuin suuren suuri luistin rata. Kaakaota. Ja kaakaopuu. Haluan lämpimään. Jonnekin pois, ystävien kanssa. Haluan auton, jotta voin ajaa itseni kauas. Kauas pois tästä pienestä saippuakuplasta, jossa tällä hetkellä tunnun asuvani. Elämässäni on tällä hetkellä 3 siihen vaikuttavaa asiaa: työt, kaverit ja perhe. Ne pitävät minut täällä, paikoillani. Mutta kun voin lähteä otan kaverini mukaan. Ja menen vain, sinne minne nokka osottaa. Turhia miettimättä. Haluan myös mukaan mekon, voisin olla prinsessa aina kun haluan. Ja kissan (Ja kissanminttuu et se on sitten hyperkissa (;) sekä paljon hyvää fiilistä. Sellaista kuin nyt.

 Paljon rauhaa ja unelmia. Joka päivä voisin toteuttaa jotain uutta. Päästä lähemmäs niitä elämän suurimipia asioita. Haluan oppia tuntemaan itseni. Ja uskomaan paljon enempään. Paljon suurempiin ajatuksiin. Siihen että kaikki on mahdollista jos yrittää tarpeeksi. Ei luovuteta vielä. Ei ihan vielä. Haluan olla hyväuskoinen. Ei siinä ole mitään pahaa, joskus olisi ihanaa pystyä vain uskomaan ihmisiä ilman että heitä pitää aina epäillä. Olen edelleen hyvin hämmentynyt kaikesta. Tuoksunko enään hyvältä? Mutta mutta nytten öitä!

Klo jotain rakkaudella Iita (: