Satukukkanen

Kannattaa pyrkiä itsensä yllättämiseen. Tänään mä tunsin itteni maailman onnettomimmaks ihmiseks. Mut sitte, lähin kävelemään. Mä kävelin ympäri Helsinkiä. Ympärillä ihania ihmis iä. Toiset niistä mä tunnen. Toisia en. Kauniita iloisia ihmisiä täynnä tarinoita. Tarinoita jotka vallottaa mielen ja saa rakastumaan. Mullakin on paljon tarinoita, paljon sanoja. En pääse usein niitä kertomaan mutta kun pääsen rakastun itteeni ehkä vielä vähän lisää. Ruusuja kakkua kamuja kuulumisia. Vaan rauhaa. 

Unta. Tartten unta. Nukuttaa kokoajan. Rauha auttaa siihen ja musiikki auttaa rauhottumaan. Kohta oon kuunnellu 3 tuntii musiikkia putkeen. Kaikkee vanhaa rakkautta joka nousee uudestaan rakastamaan. Sanat herää eloon kun niitä oikeen kunnolla kuuntelee. Jokaisesta biisistä löytää jotakin omaa ja sen haluu omistaa. Haluu tuntee että se biisi kertoo susta tai sun asioista. Sun kuuluuki tuntee niin. Mun mielestä. Sillon sä saat siitä biisistä parhaiten selvää.

Vakaus elämässä on turhaa. Sun ei kuulu vaan koko ajan sanoa että kaikki on ok. Asiat on joku hyvin tai hunosti. Tottakai joskus jossain hetkessä on jotain hyvää ja jotain pahaa. Mutta ei asiat koskaan oo vaan ok. Sillo ku ne on ok niin ne on päin persettä, koska et tiiä että missä sä meet. Et tiiä meneekö hyvin vai huonosti. Et kato asioita oikein. Mulla menee täl hetkellä ihanasti. Suurin syy on se et tunnen oloni hyväks. Vahvaks ja kauniiks. Upeeks. En malta odottaa et tää vuos 2014 alkaa kunnolla. Et kesä tulee ja tottakai sitä ennen se että täytän 18. Porukat kiusii sillä et oon innoissani siitä. Sanon niille että en mutta totta hitossa mä oon ihan pikkusen vaa innoissani. (: kohta oon 18. Vapaus. 

Vapaa lintunen Iita kiittää ja kuittaa!