Mä venaan maailmanloppua

mistä hitosta sä tiiät että kuka on se oikea? Mistä?
Mitä jos mä just missasin sen junan missä se olis istunu. Kaikki puhuu jostain saamarin kohtalosta. Mikä? Onko meillä oikeesti kohtalot? Saanks mä kattoa jostain kohtaloiden kirjasta ja lukea sieltä mun kohtalon? Jotta tietäisin. Ihmiset on uteliaita, ja ne haluu tietää. Kuten minäki. Missä, ja millon mä tapaan mun prinsessan. Onko se lähitulevaisuudessa. Kaataako se mut vahingossa huomenna jalkakäytävällä. Vai soittaako se väärään numeroon ja ihastuu mun ääneen. Rakkautta ensimmäisestä lauseesta asti. Mut hei oikeesti. Mä haluan rakastua johonkin elolliseen.

Mulla alkaa olla ikävä unia. Mulla on nyt ikävä monia asioita. Ikävä osaa olla ankeeta. Mutta siitä pitää ottaa kaikki irti. Rakastaa sitä mitä on ikävä. Kirjottaa, soittaa, laulaa, tanssia ikävä julki. Ei saa nyyhkyttää yksin omassa pesässä. Nauti. Tottakai ikävä saa silmät suruun. se kuuluu siihen muru. Musta olis ihanaa jos olis joku joka kutsuis mua omaks prinsessaks. Saattais mut kotiin illalla. Ostais kukkia ja suklaata. Mun pitää vaan odottaa. Ja odottamalla mä saan selville että mitä se kohtalo viel on suunnitellu mun pään menoks.

Mä odotan, rakkaudella Iita