Ei jännitä, ei sitten ollenkaan. Mitä tämä on. Miksi ei jännitä. Kaikki ei ole kohdillaan, ei voi olla. Eikä ollutkaan. Enhän minä oikein tehnyt. Täyttä väärää, ei aivan. Mutta melkein. Kait siinä jotain meni oikeinkin. Mutta niin. Toivotaan. Hyvä fiilis oli. On. Oli. Sain kukkia. Mutta enhän minä tiedä miten se meni. Mulla ei ole tällä hetkellä mitään päällimmäistä tunnetta. Hassua. Erittäin hassua. Kaipaan tunnetta. Pelkoa, jännitystä, uteliaisuutta, ja onnea. Mutta hah, ei. En tunne juuri mitään.
Kapuan riippusiltaa, suuri kivisäkki selässä. Jalat eivät kanna. Ja miksi ei. Koska uupumus taakan takia. Stressi purkaantuu ja nyyhkytys yltyy vollotukseen, ja siitä itkupotkuraivariin. Miten sen saisi loppumaan, miten. Pitää tiputtaa säkki, ja jatka ilman sitä. Mutta ei aivan vielä. Pian pian. Sitten kun on aika. Nyt haluaisin vain suihkuun ja käpertyä peittoon. Nukahtaa ja nousta uuteen huomiseen, uusiin ajatuksiin. Ja toivoon.
Uneen kohta vaipuva Iita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti