viimein

Muistan vaan sulkeneeni oven. Se oli aina kiinni. Huusin seinille, kostin sen iholle. Lasin siruja jalkapohjassa, ikuista kipua. En ole tämä. Olen erilainen, mulla on hyviä ominaisuuksia, mulla on taitoja, mulla on osaamista, mä pystyn, mä voin. mä en vaan jaksa.

Jos ei muista, ei voi surra. Pyyhin kaiken. Nyt koetan vanhoja asioita kaivella. Mitä järkeä. Muhun sattuu. Saako sattua. Ei kukaan antanut lupaa näistä asioista puhua. En tiedä kenelle saa kertoa ja ketä ei vaan kiinnosta. Jostain on alettava, nyt on pakko puhua. 

painava varjo

Tää puristaa, tuntuu painavalta varjolta. Kangistaa, painaa maata vasten, niin ettei pääse ylös hengittämään puhdasta raitista ilmaa. Luomet painuu ja sä painostat. Kuulostat kaukaiselta, kuulostat ilkeeltä. En tahdo, en pysty, en jaksa, en kykene. Jalat pettää, kaadun. Haavoittunut lintu keskellä kenttää, nostakaa mut, viekää suojaan, paikatkaa ja parsikaa. Naamari naamalle ja takaisin arjen pyöritykseen. Viskatkaa tuntemattomaan ja antakaa epäonnistua. Uskokaa, kun se toinen sanoo: " ei se vaan osaa". Totuus tulee tuntemattoman suusta, siitä mun toisesta puoliskosta. Ikävä oli, ei ole enää. Karmeita ajatuksia, joita pyrin juoksemaan pakoon. Nyt haavoilla - ei vaan ole voimia.

kahville

Sun on sitä vaikee ehkä ymmärtää. En vielä mäkään osaa sitä selittää. Kauneimpia asioita joita oon nähnyt, tasapainoisimpia juttuja mitä oon maistanut. Yhteisö, jossa on voimaa. Rakkautta joka kantaa. Voidaan yhdessä muuttaa asioita, tai olla muuttamatta. Voidaan mahdollistaa tää sadoille, tai keskittyä siihen ihan vaan kahdestaan. Saadaan tuoda iloa meille, teille, noille ja myös muille. Voidaan kaataa, tamppaa, hörppiä ja punnita. Tai voidaan vaan tilata.

Kanelia, vadelmaa, nektariinia tai vaikka mustikkaa. Nyt menit sekasin, no oota, mä näytän sulle tulevaisuudessa miten tää homma toimii. Voit uskaltaa tai pysyä tutussa, suklaassa, pähkinässä, karamellissa. Mä kaipaan hapokkuutta ja tasapainoa - sä haluat lempeitä makuja. Onneks se on kaikki mahdollista, kun vaan yhdessä kokeillaan ja jutellaan.

tunteettomille

Hengähdän hetken, annan aikaa. Tunnen hetkessä, ihastun sekunneissa, unohdan minuuteissa. Olen tottunut tulemaan vastaan. Olen elänyt loisena, toisen elämässä. En osaa muokata mitään omakseni. En ole valmis tällaiseen uudestaan. Tarvitsen kaiken tai ei mitään. Onnun kuunnellessani lumihiutaleiden putoamista maahan. Onnun kanssasi jokaisen hetken. Me onnutaan.

Korkealentosta ja levotonta toimintaa ilman suunnitelmaa. Tahdon suudella sua kunnes pyydät lopettamaan. Kiireen keskellä pystyn hetkeksi pysähtyä sun kasvojen kohdalle. Saat mut raivostumaan, saat mut kiukustumaan. Saan mut raivostumaan, saan mut kiukustumaan. Sovitaan ettei olla, sit on helpompaa. Sovin etten ole.

tuntemattomille

Tunnen kropassani joka ikisen minuutin tästä päivästä. Ne hetket kun ruoka ei maistu ja nyt vatsassa vaanii ammottava tyhjyys. Ranteita en pysty liikuttamaan, ja hiukset tunkevat naamalle jatkuvasti vaikka yritin ne solmia ylös. Laastarit sormissa ja särkevät jalkapohjat. Istun nyt alhaalla ja syön, pieniä haukkuja päivällä lämmittämääni ruokaa, joka ei enää ole syötävän lämpöistä. syön sitä silti. Kaikki tuntuu kuitenkin helpottuvan hetki hetkeltä. Kaikki ongelmat pienenee.

Kavereille 

oops

Vääntäisin sulle rautalangasta, jos mulla olis voimia. Mutta tyydyn tuijottamaan sua väsymys silmissä paistaen. Oonko kadottanut otteeni suhun, minne pitäis katsoa kun puhut. Kerrot mulle satuja joita on vaikea usko, kerrot mulle reissuista joita ei varmasti ole tapahtunut. Viiletämme läpi kaupungin, etsimme kadonneita patsaita ja hukkuneita safkoja. Hyvä kun joskus pääsis kotiin asti. 

Tunnen itseni maailman herraksi kun kuljen läpi omakotitaloalueen aamu neljältä kananugetit ja cheddar-dippi käsissä. Sitten tajuan, että saatana oon pohjalla, kun taas lähetän sulle näitä känni snäppejä. Onneks niitä ei tartte enää ikinä ite nähä. 

Sulan

Ei tarvitse panikoida. Kaikki tapahtuu omalla painollaan. Saavutan sen minkä suunnittelin. Uskon siihen täysillä. Niin uskot sinäkin. Voimme yhdessä valloittaa maailman. En tarvitse muuta, jos tämä onnistuu. Vanha piika, ihan sama. Saan tästä mitä tarvitsen. Unelmat käy toteen ja tietämys syvenee. Uusia kokemuksia ja uusia haasteita. Uusia kasvoja, epätavallisia kasvoja. En uskonut päätyväni tähän. Mutta tässä ollaan. Herään tästä aamu toisensa jälkeen. En uskonut itsestäni. En tahdo kääntyä, enkä aio kääntyä. Etsin itseni uudelleen. En ole muuttunut, tunnen vain itseni taas hieman paremmin. Me muututaan, aika muuttuu. Unta ei tartteta. Oltiin sit menossa töihin tai festareille. Energian löytää aina jostain. Mua ei ahdista, en oo paniikissa. Kind of oon helpottunu. Uusia haasteita.